Oikealla vai vasemmalla?

Suomalainen poliittinen kehitys on hämmentänyt viime aikoina. Kuka onkaan vasemmalla ja kuka oikealla? Kuunneltaessa johtavia politiikkoja, hämmennys vain lisääntyy. Onko meillä oikeasti oikeistopuolueita, onko meillä oikeasti vasemmistopuolueita? Vai onko kaikki aivan sekaisin? Kun kuuntelee kokoomuslaisia poliittisia linjauksia, ei niissä paljoa totuttuja oikeistolaisia sävyjä ole. Kaukana on Kokoomus tällä hetkellä monista eurooppalaisista veljespuolueistaan.

Puolue on osannut markkinoida asiansa erinomaisesti ja löytänyt oivallisia johtajia. On tietysti ihan hyvä, että meillä on porvarillinen työväenpuolue! Tilanne Suomessa on varsin haasteellinen perinteisille vasemmistopuolueille ja Keskustallekin. Onko sitten niin, että tilaa ei enää ole Kokoomuksesta vasemmalla? Kokoomus on myös ottanut aloitteen poliittisessa keskustelussa. Demareiden linjaukset jäävät Urpilaisen verkkosukkiin ja Vasemmistoliiton yritykset tyrehtyvät median vaikenemiseen tai passiivisuuteen. Keskustapuoluekin jää jalkoihin, perinteiset kannattajat maaseudulla hylkäävät ja kaupungeissa hegemonia on muilla ryhmittymillä.

Onko Suomen oikeisto sittenkään muuttanut hirveästi kurssia? Maailmanlaajuinen kapitalismi elää ikäänkuin omaa elämäänsä ja sen mukaan pitää kaikki muu sopeuttaa maapallolla. Tähän tuntuu uskovan myös Kokoomus. Sitten kun ongelmia tulee, ne ovat valtavia ja kohtuuttomia monelle. Oikeistomme esiintyy tässä tilanteessa ikäänkuin humanismin ja huolenpidon puolella. Minkäänlaisia avauksia todellisen muutoksen puolesta ei kuitenkaan tule. Emmekä voi muka rajoittaa emmekä hallita kapitalismia, ettei vain talous kärsi!

Useissa Länsi-Euroopan maissa, joissa vihreällä puolueella on vähäinen merkitys, sosiaalidemokraateista vasemmalla oleva puolue on menestynyt erittäin hyvin viime vaaleissa (esim. Hollanti, Tanska ja nyt myös Islanti). Kaiken lisäksi noiden maiden vasemmistopuolueet korostavat sosiaalista ohjelmaansa ja he nimittävät itseään sosialistisiksi puolueiksi!

Kun olemme laman kourissa, olisi paikallaan hakea myös muita ratkaisumalleja kuin pelkkä sopeutuminen kapitalismin kaikkivoipaisuuteen. Hallituksen elvytystoimet ovat hyvä asia, mutta olisiko aika miettiä rakenteita myös pitkällä tähtäimellä? Ihmiset päättävät talouden kehityksestä ja maapallon tulevaisuudesta, ei sitä pysty tekemään kapitalistinen itsekkyys tai voiton maksimointi. Erittäin hyvä esimerkki tästä kaikesta on Islanti. Ensin elettiin takki auki vailla huolta huomisesta. Ihmisille tuli taloudellinen vauhtisokeus ja lopulta talouden korttitalo romahti. Tällä hetkellä pankit on siellä sosialisoitu ja elämä kokenut suuria muutoksia. Nyt islantilaiset opettelevat elämään uudelleen ja löytämään kadotetun yhteisöllisyyden ja nauttimaan pienistä asioista.

Suomalainen oikeisto näyttää karvansa myös suhtautumisessa Natoon. Tuntuu unohtuvan, että Nato on nimenomaan sotilasliitto. Uudessa turvallisuus- ja puoluepoliittisessa selonteossa mennään taas lähemmäksi Natoa. Selonteon mukaan Suomen jäsenyys Natossa lisäisi Suomen turvallisuutta.On aivan mahdotonta arvioida tulevia turvallisuuspoliittisia tilanteita. Aivan varmaa kuitenkin on, että sotilasliitossa emme enää ole itsemme herroja. Asioistamme päätetään muualla ja voimme joutua tahtomattamme vaikeisiin tilanteisiin. Kaiken lisäksi on vaikea kuvitella, että Suomen Nato- jäsenyys lisäisi turvallisuutta Pohjolassa.

Monessa asiassa maailma on todellakin muuttunut ja välillä on vaikea erotella puolueita toisistaan. Tämän päivän asioiden hoitoa ei tietenkään edistetä katsomalla entiseen, vaikka hirtoriaa on hyvä tunteakin. Sen sijaan olisi aika katsoa tulevaisuuteen ja löytää keinoja siihen, että löytäisimme oikeudenmukaisen ja vakaan tavan kehittää elämäämme ja talouttamme.

Hannu Makkonen

Vasemmistoliiton Lohjan osaston puheenjohtaja

Kaupunginvaltuutettu