Kohti politiikan rappiota

Eipä taida kansalaisilla olla tällä hetkellä kovin kaksinen kuva suomalaisesta politiikasta ja sen parissa ahkeroivista politiikoista. Ulkoministerimme on kunnostautunut tekstiviestipuolella ja nolannut itsensä ja samalla hänen poliittinen uransa on joutunut uuteen valoon. Pääministerin seurusteluasiat ovat olleet kovasti esillä. Kansanedustaja Tanja, sukunimi lienee tällä hetkellä Karpela?, on näyttävästi saanut palstatilaa esitellessään ongelmiaan. Lohjan naapurikunnan Meri-Kukka Forsius on toimenpiteillään herättänyt kiinnostusta ja ihmetystä.

Tiedotusvälineet ohittavat komeasti varsinaiset asiat ja touhuavat politiikkojen tyhjänpäiväisten hölmöilyjen parissa. Kanerva saa aivan rauhassa viedä Suomea kohti Natoa. Nopean toiminnan joukot, lentokoneiden tilaukset eivät ole keskustelussa esillä, huomion varastaa vain ulkoministerin toiminta tekstiviestien parissa. On tietysti paikallaan, että tiedämme minkälaiset poliitikot maatamme johtavat. Kaikesta tulee kuitenkin vääristynyt kuva.

Tärkeää on nimittäin se, mitä päättäjät päättävät. Minkälaisesta arvomaailmasta he ponnistavat. Miten he toimivat ja mitä tekevät erittäin tärkeitä päätöksiä tehtäessä. Politiikan uskottavuus hupenee koko ajan kun kaiken huomion varastaa politiikkojen käytös, ei se, minkälaisia päätöksiä he tekevät. Oma puolueeni, Vasemmistoliitto, ei saa omia näkemyksiään julkisuuteen. Asiat eivät tunnu kiinnostavan, vaan huomio kohdistuu toisaalle.

Kolme suurinta puoluetta ovat muutenkin varastaneet (tarkoituksellisesti) median huomion. Kerran viikossa pohditaan, kuka johtaa gallupeissa ja miksi. Viikon päästä tilanne on toinen ja taas voidaan pohtia muuttunutta tilannetta. Vihreät ovat päässeet nyt mukaan tähän peliin myymällä arvonsa ja aatteensa hallituksessa pysymisen takeeksi.

Tämä kaikki saa demokratian tilan näyttämään aika surkealta. Olen aivan varma, että seuraavissa vaaleissa äänestysaktiivisuus laskee edelleen. Ainoa keino saada ihmiset äänestämään, on antaa politiikalle jälleen arvo. Yhteisistä asioista on jossain päätettävä ja meillä ne ovat edustuksellisen demokratian kautta esimerkiksi eduskunta ja kunnanvaltuustot. Nykyisen kaltainen sirkus ei paljon pisteitä saa. Pitäisi päästä asialinjalle, nostaa myös arvot, asiat ja toiminta esille!

Opettajalehden pääkirjoituksessa 17.3. tuotiin esille mielenkiintoinen uusi oppiaine, uskontotieto. Uskonnonopetus on osa yleissivistystä ja kirjoittajan mukaan laajenevaan uskonnonopetuksen kirjoon löytyisi ratkaisu siten, että oppiaineen nimi muutettaisiin uskontotiedoksi. Se tarkoittaisi, ettei koulussa opetettaisi enää eri uskontoja ja elämänkatsomustietoa, vaan kaikille yhteistä oppiainetta. Oppiaineen tunneilla annettaisiin nykyistä laajemmin tietoa eri uskonnoista ja elämänkatsomuksista. Samalla sen tulisi pyrkiä hälventämään eri uskonnollisten näkemysten välisiä ristiriitoja. Kannatan!

Hannu Makkonen

Vasemmistoliiton Lohjan osaston puheenjohtaja

Kaupunginvaltuutettu