Hieno kokemus

Eduskuntavaaleja varten tehdyillä nettisivuillani kerroin, että minulle oli iso päätös ryhtyä Vasemmistoliiton ehdokkaaksi vaaleissa. En vielä silloin osannut kuvitellakaan mitä kaikkea oli edessä päin. Minulla ei ollut kaiken alleen polkevaa pyrkyä kansanedustajaksi, vaikka se työ kovasti kiinnostikin. Ja kiinnostaa vieläkin.

En kokenut vaalikampanjan missään vaiheessa, että joku olisi heittänyt lokaa tai muuten toiminut minua kohtaan epäreilusti. Sain aina esittää asiani ilman, että siihen joku epäasiallisesti puuttui. Koin kaikki vaalipaneelit mielenkiintoisina ja tasapuolisina. Sitä paitsi olen edelleen asioista samaa mieltä kuin vaalikampanjani aikana.

Kiintoisinta oli keskustella ihmisten kanssa kauppakeskuksissa ja toreilla. Siellä tuli välillä aika kärkeviäkin mielipiteitä, mutta siihen tietysti ehdokkaan pitää olla varautunut. Ajattelin, että aina pitää antaa vastaus, edes jonkinlainen. Kaikkien kanssa ei kuitenkaan voi olla samaa mieltä. Onneksi vaihtoehtoja löytyy, sehän kuuluu demokratiaan. Pääsääntöisesti ihmiset olivat kohteliaita ja kiinnostuneita.

Karjaan kävelykadulla eteeni tuli kampanjan yllättävin hetki. Iäkkäänpuoleinen ruotsinkielinen herrasmies kysyi ruotsiksi osoittaen vaalitauluani: Onko tuo kirjoitettu englanniksi vai venäjäksi?

Kysymys tuli aika kiihkeästi, eikä siis kysyjä tuntunut muka ymmärtävän suomen kieltä. Hänelle olikin yllätys, että pystyin keskustelemaan kohtuullisesti ruotsiksi hänen kanssaan. Keskusteltuaan viisi minuuttia kanssani, hän poistui paikalta taputtaen minua olalle ja toivottaen onnea vaalikampanjaan.

Pidin aina kunnia-asiana, että mentyäni muiden ehdokkaiden joukkoon esim. torilla, kävin ensin kättelemässä ja jututtamassa myös muiden puolueiden ehdokkaat. Useimpien kanssa tuli mukavia keskusteluja, jotka poikivat jopa pieneen yhteistyöhön.

Toisenlaisiakin tapauksia oli, varsinkin eräät ei-lohjalaiset istuvat kansanedustajat tuntuivat olevan suhteellisen täynnä omaa erinomaisuuttaan.

Minulle kampanjointi ei ollut raskasta, vaan mielenkiintoista. Ainoa hankala puoli oli se, että viikonloput menivät touhussa ja välillä arki-illatkin. Ei tullut hirveästi vapaa-ajanvietto-ongelmia.

Oli kuitenkin hienoa huomata, että vaalityössä mukanani olleet tekivät valtavan työn. Samoin oli upeaa , kun sain ihmisiltä tukea ja kannustusta, myös yli puoluerajojen. Johtava paikallinen lehdistö suhtautui meihin ehdokkaisiin tasapuolisesti ja kannustavasti. Sekin tuntui hyvältä.

Koulujeni oppilaat seurasivat myös vaaleja mielenkiinnolla. Eräs viidesluokkalainen kysäisi minulta, miksi minä en ole Kokoomuksessa. Sieltähän pääsee kaikkein eniten edustajia eduskuntaan ja näin ollen minullakin olisi parhaat mahdollisuudet päästä eduskuntaan.

Selitin, että ei politiikassa voi niin ajatella, jos on itselleen rehellinen. Pitää kuulua siihen puolueeseen, jonka kokee läheisimmäksi. Ei niin, että liittyy siihen, mistä saa ehkä parhaat edut tai suurimman hyödyn. Minulle valinta olla Vasemmistoliitossa on tullut aina vain selvemmäksi, varsinkin nyt kun Paavo Arhinmäki on osannut kiteyttää tavoitteemme julkisuudessa hyvin.

Seuraava koitos on ensi vuoden kunnallisvaalit. Vasemmistoliiton hyvä työ näkyy Lohjalla ja varmaan vaaleissakin. Jossain vaalitentissä kysyttiin ehdokkailta, pelottaisiko mennä eduskuntaan. Vastasin, että ei todellakaan pelota. Kaikkien yhteisten asioiden hoitaminen vaatii rohkeutta ja voimaa. Sen vuoksi suhtaudun tuleviin vaalikoitoksiin täynnä intoa.