Siedätyshoitoa lohjalaisittain

Tätä kirjoittaessani kuluneen vuoden päivät alkavat olla niin sanotusti pulkassa. Vaikka vuosi on ollut monella tavalla merkittävä, jätän sen taakseni ilman suurempaa haikeutta.

Vuosi jää omalta osaltani historiaan vuotena, jolloin minusta tuli isoäiti–yksi virstanpylväs, josta voin tulevina vuosina laskea ajankulkua. Tieto isoäidiksi tulosta oli tavoittanut joulupukinkin ja sain lahjaksi uuden nimikkomukin, joten tästä lähtien juon aamukahvini mummumukista.

Sukumme uudet tulokkaat pistivät jouluperinteetkin uusiksi, ja tänä jouluna joululimppu oli ainut kaupasta ostamani jouluherkku. Sain onnekkaana kierrellä kaikki joulunpyhät ystävien ja sukulaisten luona nauttien notkuvista joulupöydistä. Samalla totesin jälleen kerran, että olen onnistunut valitsemaan ystävikseni loistavia kokkeja, todellisia jouluihmisiä.

Tähän aikaan vuodesta mieli palaa mystisesti menneeseen, toisaalta sitä jo innolla odottaa tulevaa. Vietän välipäivät vapaalla, joten voin rauhassa syventyä sohvan nurkassa miettimään menneitä ja samalla pohtia myös hiukan tulevia.

Tulevan vuoden päätöksentekoon vaikuttavat merkittävästi kuluneen vuoden aikana tehdyt päätökset. Ne tuovat mukanaan sen verran haasteita, että pukin tuomia torkkupeittoja ei kannata sen enempää valtuuston kuin kaupunginhallituksen kokouksiin kenenkään mukanaan raahata.

Olen varma, että aika vääntöä tullaan käymään seuraavan kahden vuoden aikana Lohjan päättävissä elimissä. Jos ei kokouksissa ihan hiki tule, niin ainakin lämmin. Siitä pitävät huolen ryhmien sisäiset ”väännöt”, tulevat kuntaliitosneuvottelut, tiukka talous, palveluverkkouudistus ja monet muut asiat.

Palveluverkon puolustamisessa riittää työtä vielä tulevinakin vuosina.

Itseäni kiinnostaa erityisesti nähdä miten tuleva vuokrataloyhtiöiden fuusio toteutuu. Ihmettelen vieläkin miksi valtuustossa asia ei herättänyt muissa ryhmissä minkäänlaista keskustelua. Asia koskettaa tuhansia lohjalaisia, ja on asukkaille paljon konkreettisempi muutos kuin yksikään kuntaliitos.

En omista kristallipalloa, ja tinatkin ovat vielä kaupassa, mutta uskallan silti ennustaa, että palveluverkkouudistus tulee etenemään sellaista vauhtia, etteivät siinä pysy mukana sen enempää päättäjät kuin julkisen liikenteen toimivuutta miettivät virkamiehetkään. Toivottavasti sentään tämän lehden toimittajat, tiedän sitten minäkin mitä on päätetty ja missä.

Esimakua tulevasta saatiin lukea lehdestä, kun avosairaanhoidon ylilääkäri kertoi että Virkkalan, Mäntynummen ja Roution terveysasemat suljetaan kuukauden ajaksi vuodenvaihteessa, syyksi ilmoitettiin lääkäripula.

Minusta tämä on lohjalaista siedätyshoitoa, jolla opetetaan ihmiset käymään lääkärissä keskitetysti ja ennen kaikkea siellä mihin toiminnat on tehokkuuden nimissä päätetty keskittää. Virkkalassa, Mäntynummella ja Routiolla asuvat lohjalaiset voivat olla onnellisia, jos lääkäripula helpottaa kuukaudessa ja terveysasemat saadaan siinä ajassa avattua. Epäilen, että siihen menee ainakin toinen mokoma. Sitten onkin vastassa jo lääkäreiden kesälomat, joten terveysasemat voidaan seuraavaksi sulkea ainakin kesän ajaksi.

Nyt aloitetun siedätyshoidon tuloksena varmaan jokainen kuuliainen lohjalainen oppii vuodessa, että terveyspalvelut tarjotaan Tynninharjulla? Palveluverkon puolustamisessa riittää siis työtä vielä tulevinakin vuosina. Tähän työhön vasemmistoliiton valtuustoryhmä on sitoutunut 110-prosenttisesti.

Lopuksi en malta olla kommentoimatta Kela-etuuksien tulevia korotuksia. Eläkkeitä ja esimerkiksi työttömän peruspäivärahaa nostetaan 0,4% ja yksinhuoltajat saavat elatustukeensa 3 euron korotuksen.

Eikö korotuksista päättäneillä ollut tiedossa, että etuudet ovat jääneet jälkeen niin, että ovat vuonna 2010 90-luvun alun tasolla? Tällaiset korotukset vaikuttavat pottuillulta ja täyttävät jo kyykyttämisen tunnusmerkit.

Oma toiveeni tulevalle vuodelle on, että eduskuntavaalit uudistavat sen verran rajusti Arkadianmäkeä, että tämä yhteiskunnan kahtiajaon mahdollistava politiikan aika päättyy. Toivotan Teille kaikille oikein hyvää ja onnekasta vuotta 2011.