Ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs sektori

Gunilla Wigberg

Edellinen lama haastoi kolmannen sektorin, järjestöt ja muut vapaaehtoistyötä tekevät organisaatiot talkoisiin ja kantamaan vastuuta laman jälkipyykistä. Kun toisella sektorilla, eli kunnilla ja valtiolla olivat rahat tiukalla, otettiin ilolla vastaan järjestöjen ja vapaaehtoistyötä tekevien apu.

Järjestöt osallistuivat lamatalkoisiin ja ottivat hoitaakseen niitä tehtäviä, joihin kunnilla ei enää kiristyvässä taloudessa ollut varaa. Järjestöissä kehittyi mm. työllistämisen malli, jossa tarjottiin työtehtäviä ja mielekästä tekemistä pitkittyneen työttömyyden vastapainoksi. Kun kunnissa jouduttiin leikkaamaan esim kotipalvelusta, yhdistykset ottivat yhä suuremman vastuun näiden palveluiden tuottamisesta.

Projektirahoitusten avulla käynnistettiin ympäri Suomen toimintaa vastaamaan ajan haasteisiin. Järjestöihin työllistettyjen tarjoamaa asiointi-, ulkoilu- ja siivousapu mm. vanhuksille pystyttiin näin tuottamaan kustannustehokkaasti, järjestöt ja yhdistykset kun eivät tavoittele voittoa toiminnoissaan.

Monen vanhuksen kotona asumisen ehtona ovat toimivat asiointi-, siivous- ja ulkoilutuspalvelut. Kun saa riittävästi käytännön apua arkeen, voi asua kotona pidempään, tämä on sekä yksilön että yhteiskunnan parhaaksi. Arvelen lukuisten asiakkaidenkin olevan tyytyväisiä, varsinkin jos palvelu on laadukasta ja vielä kukkarolle sopivaa.

Ensimmäisen sektorin, siis yritysmaailman termejä lainaten voisi kuvitella, että näin toimien olisi syntynyt win/win -tilanne, josta kaikki hyötyvät? Yhdistykset saivat näin aktiivista toimintaa, kunnat helpotusta resurssipulaan, työttömät työtä ja vanhukset apua arkeensa?

Yhteistyö on sujunut edellisestä lamasta uuteen lamaan, jopa niin hyvin että nykyisin puhutaan jo uudesta kolmannesta sektorista. Sillä tarkoitetaan yhdistyksiä, sosiaalisia yrityksiä jne. joilla on liiketoimintaa, mutta eivät silti tavoittele voittoa vaan rahat käytetään mm. toiminnan kehittämiseen.

Vuosien saatossa on yhteistyössä syntynyt monia uusia toimintatapoja, useimmat niistä vastaamaan juuri niihin yhteiskunnan tarpeisiin joihin kunnat ja valtio eivät ole resurssipulassa pystyneet vastaamaan.

Jotta tarina ei olisi liian ruusuinen, niin tuodaan tähänkin tarinaan Iso Paha Susi, tässä tapauksessa se on nimeltään EU ja ”de minimis” -asetus, joka otettiin Suomessa käyttöön keväällä.

Nykyisin puhutaan jo uudesta kolmannesta sektorista.

En edes yritä tässä selittää, mitä kaikkea tämä asetus pitää sisällän, sitä kun eivät tunnu tietävän edes sitä valmistelleet virkamiehet. Pelkään pahoin, ettei tästä byrokratian rumbasta selviä kaikki yhdistykset hengissä, toivottavasti sentään kaikki asian kanssa painivat virkamiehet.

Lyhyesti sanottuna asetuksen tarkoitus on kuitenkin ehkäistä yhteiskunnan rahoilla tapahtuvaa kilpailun vääristymistä. Mutta vääristävätkö kolmannen sektorin tarjoamat palvelut todella kilpailua?

Lohjalla toimii yrittäjiä, jotka tarjoavat vanhuksille mm. kotipalvelua, ja olen erittäin iloinen siitä. Mutta löytyykö sellaisia yrittäjiä, jotka kantavat kauppakassin kotiin, käyvät pankissa, ulkoiluttavat ja juttelevat ihan vain seuran vuoksi mukavia? Olen aina ollut siinä uskossa, että jos on bisneksen paikka, sinne sitä myös syntyy?

Vanhusten avustava kotipalvelu ei taida olla kannattavaa bisnestä, koska sinne ei yritystoimintaa ole syntynyt, ainakaan kysyntää vastaavasti? Skeptisesti voisi todeta, että vanhukset kiinnostavat ensimmäistä sektoria eli yritysmaailmaa vasta kun he tarvitsevat kokopäiväistä palveluasumista, laitospaikkaa tai hautaustoimistoa–surullista.

Onko meillä varaa syrjäyttää kolmannen sektorin toimijat niiden palveluiden tuottamisesta, jotka eivät kelpaa yritysmaailmalle? Ei ole.

Toinen Lohjalla ajankohtainen kysymys kuuluu, onko meillä varaa säilyttää lähipalvelut, kuten terveysasemat? Kyllä on, sillä tuemme mm. vanhusten kotona asumista.

Neljäs sektori onkin sitten perhe, ystävät jne.. Oma ”sektorini” on kasvanut viimeisen puolen vuoden aikana kahdella uudella jäsenellä. Samalla statukseni on päivittynyt äidistä isoäidiksi, joten toivotan tässä Axun ja Helmin tervetulleeksi sukuun!