Myrskytuulten ja byrokratian riepoteltavana

Luonto näytti vuoden viimeisinä päivinä mahtinsa, pörssiyhtiö Fortum on ollut myrskyn jäljiltä kuin lastu laineilla. Sähköt puuttuvat vielä tuhansilta kotitalouksilta ja tiedottaminen tuntuu ontuvan pahasti. Sähkökatkoksen pituudesta ja laajuudesta tiedottaminen on toki näin sähköisenviestinnän aikana erityisen hankalaa etenkin niille jotka tietoa kipeimmin tarvitsevat, eli sähköttömiin kotitalouksiin.

Monelta on jo tässä vaiheessa mennyt usko tietoyhteiskunnan toimivuuteen. Niin minultakin, vaikka omat lähikulmat katkoksilta ovatkin säästyneet. Muutaman kilometrin päässä ystävät ovat kuitenkin olleet ilman sähköä jo vuorokausia, joka on aivan käsittämätöntä, olemmehan kuitenkin keskellä ruuhka Suomea. Tämän päivän arki rakentuu pitkälti sähkön varaan, se miten hankalaksi elämä muodostuu ilman sähköä, on konkretisoitunut viime päivien aikana myös ”cityihmisille”, jopa vessakäynnit ovat tuoneet omakotitalojen asukkaille omat haasteensa.   

Uskottavuutta on entisestään vähentäneet tv:n ajankohtaisohjelmat joissa ministerien ja sähköyhtiöiden edustajien sormet osoittelevat syyttelevästi toinen toisiaan mm siitä miksi Suomessa sähköverkkoa yhä edelleen rakennetaan maan päälle eikä maan alle kuten esimerkiksi naapurimaassa Ruotsissa tehdään. Ongelman pallottelun sijaan olisi varmaan jo aika tehdä asialle jotain. Suomessa on kymmeniä sähköntoimittajia, mutta sähköverkko on tiukasti muutaman yhtiön peukalon alla. Tarkoitus on varmaan ollut hyvä, näin on pyritty turvaamaan sähköt joka niemeen ja notkelmaan. Onko meille kuitenkin käynyt niin että sähköverkon monopoli on pysäyttänyt kilpailun mukana tuoman kehityksen ja asiakaslähtöisyyden?  Se ainakin on selvää, että tuhojen ja haittojen korvaamisesta tullaan vääntämään kättä vielä pitkään. Selvää lienee sekin että laskun maksaja löytyy ketjun alkupäästä, sähkö- ja vakuutusyhtiön asiakas.

Vuoden viimeisten viikkojen aikana puhalsivat melkoisen reippaat myrskytuulet myös kuntaliitoksen ympärillä. Sen sijaan että Siuntiossa olisi tyydytty demokratiaan, siellä päädyttiin byrokratiaan kun kuntaliitoksesta päättäminen siirrettiin valitusten kera valtuustosalista oikeussaliin. No, onneksi paikallistasolle jäi kuitenkin vielä pohdittavaksi kuka on äänestänyt mitenkin ja miksi? Onko joku luvannut jotakin, ja jos on niin kenelle ja millä valtuuksin? Eiköhän näistä riitä puhetta päätöksiä odotellessa.

Byrokratian rattaat kulkevat hitaasti, siitä käy oivana esimerkkinä Lohjalle suunnitellun siirtolapuutarhan kolme vuotta kestänyt kaavamuutosprosessi. Kolme vuotta on kohtuuttoman pitkä aika, onneksi tässä prosessissa ei kuitenkaan ollut kysymys elämän ja kuoleman asioista. Toisin on silloin kun ihmiset joutuvat pyörimään byrokratian rattaissa ja kysymys on toimeentulosta tai vaikkapa terveydestä.  Ei liene kohtuutonta todeta että jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi omassa asiassaan.