Ylimielisyyden hinta

Ylimielisyys on tullut aikojen saatossa yhteiskunnalle kalliiksi. Ylimielisyydellä on aiheutettu monta ihmisiä sekä ympäristöä koetellutta katastrofia, se on vienyt myös monen suurmiehen hengen. Historiasta voi lukea että ylimielisyys on johtanut niin Napoleonin kuin Rooman valtakunnan tuhoon. Jopa Galileo Galilei sai siitä osansa pilkatessaan ylimielisyydessään paavia, Galilei joutui inkvisition eteen ja tuomittiin loppuelämän arestiin. Historia on aina ollut mielestäni kiinnostavaa, mutta nyt täytyy myöntää että inspiraatio tälle kirjoitukselle on tullut siitä että olen viime päivinä tutustunut Ari Turusen kirjaan: ”Ettekö te tiedä kuka minä olen”.

 Kirjassa on lukuisia tarinoita siitä miten käy kun ihminen menestyksen ja vallanhimon myötä kadottaa itsekriittisyyden ja alkaa uskoa olevansa jumala. Hybriksestä eli ylimielisyydestä varoitettiin jo Kreikan antiikin taruissa, mutta opiksi niistä varoituksista ei ilmeisesti ole otettu. Kirjan karmaisevin esimerkki ylimielisyydestä ja sen muodostamasta tiukasta protokollasta lienee Espanjan kuningas Filip III joka paistui takan edessä kuoliaaksi koska sillä hetkellä ei hovissa ollut tarpeeksi korkeaa virkamiestä siirtämään kuninkaan nojatuolia. Kirja tarjoaa monta esimerkkiä ylimielisyyden tuhoavasta vaikutuksesta myös lähihistoriasta, niistä yhtenä Sonera kaupat, jossa Suomen valtio menetti puolessa vuodessa 4,5 miljardia koska yhtiön toimitusjohtaja ei kuunnellut ympärillään olevien asiantuntijoiden neuvoja.  Uskoisin että jokainen löytää hetken mietittyään omakohtaisia kokemuksia näistä ylimielisyyden ja vallan sokaisemista kanssaihmisistä, ainakin median kautta heistä voi lukea ja kuulla päivittäin.

Löysin Talouselämä lehdestä artikkelin jossa asiantuntija oli sitä mieltä että Suomi on muuttumassa kovaksi pelureiden yhteiskunnaksi, joten ylimielisyys ei tulevaisuudessakaan tule häviämään täältä mihinkään. Artikkelissa oli myös siteerattu suomalaisen ylimielisyyden kruunaamatonta kuningasta Björn Wahlroosia, Nalle se onnistuu joka kerta saaman minut ulostuloillaan pihisemään kiukusta, tällä kertaa hän kommentoi presidentin uudenvuoden puhetta. Puheessa presidentti otti kantaa tuloerojen kasvun myötä syntyvään luokkayhteiskuntaan ja kasvaviin terveyseroihin. Nallen mielestä syy kasvaviin terveyseroihin on yksinkertainen, eli syrjäytyneeksi joutuneet eivät panosta tarpeeksi terveytensä hoitamiseen, voihan pyhä yksinkertaisuus sentään tuon miehen mietteitä.

Ylimielisyys näyttää saaneen vankan jalansijan myös suomalaisessa ay-liikkeessä, siitä todistavat viime päivien uutiset Hilkka Ahteen potkuista AKT:n viestintäpäällikön tehtävistä. Hilkka Ahde ei päässyt inkvisition eteen kuultavaksi, vaan tuomittiin AKT:n hallituksen toimesta suoraan ilman kuulemista, näin vois päätellä ainakin asiasta julkaistujen uutisten perusteella. Työpaikka olisi säilynyt jos Hilkka Ahde olisi ymmärtänyt olla hiljaa, eihän jalustalle nostettua puheenjohtajaa voi lähteä syyttämään julkisesti vuosia jatkuneesta kiusaamisesta ja epäasiallisesta käytöksestä alaisiaan kohtaa, julkisuuskuvahan siitä kärsii. Puheenjohtaja Räty on jo joutunut aikamoisen hiillostuksen kohteeksi, ja onkin mielenkiintoista nähdä mitenkä Rädyn sisäpiiri reagoi, jätetäänkö puheenjohtaja yksin hiillostumaan vai kannetaanko hänet”hovin” toimesta turvaan? Asian tuleminen julkiseksi on jo nyt saanut aikaan lumipalloefektin jonka seurauksena työpaikkakiusaaminen on otettu mediassa ykköspuheenaiheeksi, toivottavasti asia nostetaan ykköspuheenaiheeksi myös työpaikoilla.

Suomi on työpaikkakiusaamisen luvattu maa, olemme nimittäin tässäkin asiassa Euroopan kärkimaita. Presidentti Sauli Niinistö otti puheessaan kantaa työpaikkakiusaamiseen, hänen mielestään kiusaajalle tulisi kertoa että kiusaaminen on lapsellista ja typerää jopa vaarallista, minusta tämä oli todella kevyt kannanotto vakavaan asiaan valtion päämieheltä. Olen työssäni tavannut lukuisia ihmisiä jotka ovat menettäneet terveytensä ja työkykynsä jouduttuaan kiusatuksi työpaikallaan, niistä kokemuksista toipuminen voi viedä vuosia, jopa kokonaisen ihmiselämän.