Poissa silmistä, poissa mielestä

God bless you! Mitä se sanoi? kysyy 9-vuotias poikani laitettuaan kukkaronsa kolikot riutuneen ja elämää nähneen miehen ryppyiseen pahvimukiin hotellin portailla, keskellä vilkkainta Edinburghia.

Toivotti sinulle jumalan siunausta, vastaan. Pojan ja miehen ilmeestä päätellen molemmat olivat tyytyväisiä, eikä minustakaan ollut sanomaan että rahat taisi mennä niin sanotusti Kankkulan kaivoon.

Olimme äsken kuopukseni kanssa lomalla Edinburghissa ja Skotlannin ylämailla. Nähtävyyksien ja maisemien lisäksi kävimme iltaisin hotellihuoneessa keskustelua kaupungin kaduilla asuvista ”kerjäläisistä”.

Kadulla, sanomalehtiin ja huopiin kääriytyneet paikalliset alkoholistit ja narkomaanit olivat pienelle pojalle uusi tuttavuus. Miksi? oli aina asetetun kysymyksen edessä kun keskusteltiin siitä miksi näiden ihmisten koti on kadunkulma ja peittona lehti tai viltti.

Siksi ei ollutkaan enää riittävä vastaus joten jouduin selittämään 9-vuotiaalle asioita syitä ja seurauksia, joita en rehellisesti sanottuna itsekkään täysin ymmärrä.

Tämä kaukana Suomesta käyty äiti-poika keskustelu oli naseva jatko aikaisemmin keväällä käytyyn keskusteluun, joka koski Ajankohtaisen kakkosen asunnottomista kertovaa ohjelmaa. Kysymys kuului silloin: Onko toi suomesta? Mikset tee mitään?

Niinpä, syvä huokaus, taisi pojalle tulla vastaukseksi silloin.

Suomessa ei olla totuttu näkemään kaduilla köyhyyttä ja kurjuutta. Ei, vaikka todellista köyhyyttä ja kurjuutta täältä löytyy joka niemestä ja notkosta.

Meillä köyhät on jo vuosia käyneet kerjuulla kuntien sosiaalitoimessa ja Kelassa. Paatuneinkin alkoholisti saa ryyppyrahansa muualta kuin kadunkulmassa kerjäämällä.

Poissa silmistä, poissa mielestä, tuntuu olevan yleinen ajattelumalli meille suomalaisille. Romaniasta Suomeen tulleet kerjäläiset ovat tehneet näkyväksi köyhyyden ja kurjuuden, siltä tosiasialta ei voi silmiä sulkea vaikka haluaisikin.

Meillä on kohta aitoja kotimaisia kerjäläisiä kadunkulmissa.Kevätretkellä, bussin ikkunasta nähtynä, kerjäläisleiri Sörnäistenniemen kalasatamassa on kuin suoraan telkkarin köyhiä maita esittävästä dokumentista: Pyykkiä roikkuu joka paikassa, ”asuntoina” autonromuja ja pahvihökkeleitä. Näyn kruunaa 3-4-vuotias tyttö joka hämmentää retkikeittimessä valmistuvaa ateriaa.

Sörnäisten kerjäläisleiri herätti monia tunteita, vihaa, sääliä ja kaikkeen siltä väliltä. Minkälaisista olosuhteista nämä ihmiset ovat lähteneet, kun pahvista kyhätty maja kaukana pohjoisessa on parempi kuin oma kotimaa?

Ei kukaan tuo lastaan tuollaisiin olosuhteisiin jos ei lähtiessä olisi ollut usko ja toivo paremmasta.

Romania kelpasi kyllä EU:n jäsenmaaksi, halpa työvoima ja sitä kautta mahdollisimman suuret voitot taisivat painaa vaakakupissa enemmän kuin ihmisoikeusasiat. Tästä päätöksestä ovat nyt sitten useimmat EU-maat päässeet osallisiksi.

Yhteinen ongelma luulisi houkuttavan etsimään yhteistä ratkaisua? Uskallan väittää ettei siihen muuta ratkaisua löydy kuin hoitaa asiat kuntoon EU-maassa nimeltä Romania.

Villi veikkaukseni on, että meillä on kohta aitoja kotimaisia kerjäläisiä kadunkulmissa. Sosiaaliturvaa leikataan siihen malliin että lain määräämät minimirajat juuri ja juuri täyttyvät.

Kun palvelut lisäksi viedään verkkoon ja kauas käyttäjistä, pärjäävät ne jotka pystyvät maksamaan ja omaavat riittävät tietoteknilliset valmiudet. Nykyinen sosiaaliturva pitää juuri ja juuri pinnalla, mutta kuiville sillä ei pääse.