Ketä kiinnostaa?

Libyasta, Kreikasta, Irlannista ja Portugalista on riittänyt puhetta kun puolueiden puheenjohtajat ovat kokoontuneet vaalien alla vaalitentteihin.

Vakausrahastojen, valmiusjoukkojen ja kestävyysvajeen ympärillä on käyty kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan, ovathan nämä tärkeitä asioita. Näistä asioista keskusteltaessa rahayksikkökin on riittävän suuri eduskuntavaaleja ajatellen, ei puhuta senteistä eikä kympeistä vaan päästään heti asiaan, eli puhumaan miljardeista.

Kun puhutaan suurista asioista ja rahoista, niin äänestäjä tuntee itsensä sopivan ”pieneksi” ja hänelle tulee samalla selväksi, että eduskunnan ja EU:n kabineteissa pitää hallita small talk kolmella kielellä, kansainväliset markkinat sekä pankki- ja talouskriisit.

Joka kerta vaalitenttejä katsellessani olen odottanut hetkeä, jolloin saisin kuulla puolueiden mielipiteitä lisääntyvästä köyhyydestä ja eriarvoisuudesta, perusturvasta ja perhepolitiikasta, vanhus- ja terveydenhuollosta tai vaikkapa eläkeiästä ja työllisyyden hoidosta.

Olen joka kerta voinut todeta, että haaveeksi on jääneet vaaliohjelmien keskustelut näistä suomalaisten arkeen vaikuttavista asioista. Ne muutamat minuutit, jotka EU:n kriiseiltä on ohjelma-aikaa jäänyt, ovat menneet pakkoruotsista ja pakolaisista keskusteluun.

Paljon puhuttu kestävyysvaje näkyy myös kunnissa ja yhä useamman Matin ja Maijan kukkarossa. Kunnat joutuvat painimaan yhä kiristyvän talouden kanssa, Matit ja Maijat taasen yrittävät tulla toimeen eläkkeillä tai sosiaaliturvan etuuksilla, jotka eivät ole lähelläkään tämän päivän elinkustannuksia.

Turha lähteä merta edemmäs kalaan kun hyviä ehdokkaita löytyy läheltäkin.

Kunnat joutuvat paikkaamaan vajetta supistamalla peruspalveluja, ja korottamalla veroja ja maksuja. Matille ja Maijalle se tarkoittaa lähipalveluiden häviämistä, sentin venytystä ja pahimmassa tapauksessa luukulta luukulle juoksemista.

Kun asiat ja keskustelut viedään tarpeeksi kauas tavallisen ihmisen arjesta, on turha ihmetellä nukkuvien äänestäjien suurta määrää, protestimieltä ja ketä kiinnostaa asennetta.

Vaalimainonta on paikallisessa mediassa kuumimmillaan, ja paikallisia ehdokkaita voi tavata toreilla ja turuilla.

Jos et vielä ole löytänyt sopivaa ehdokasta, niin suosittelen, että kauppaan lähtiessä mietit valmiiksi muutaman itsellesi tärkeän asian, johon voit sitten kysyä mielipidettä paikalliselta ehdokkaalta.

Kotiin tultua voit vielä raaputtaa pintaa ja käydä katsomassa vaikkapa netistä, vastaavatko ehdokkaan ja puolueen arvot omia arvojasi. Pieni vaiva jos sitä kautta löytyy ehdokas joka puolustaa sinulle tärkeitä asioita eduskunnasta käsin.

Nyt on aika vetää kotiinpäin ja äänestää oman paikkakunnan ehdokasta, turha lähteä merta edemmäs kalaan kun hyviä ja osaavia ehdokkaita löytyy läheltäkin.

Oma ehdokkaani löytyy omasta valtuustoryhmästä, Hannu Makkonen, mies joka pitää se minkä lupaa. Kun tiedän että puolue ja Hannu tekevät työtä paremman arjen puolesta Suomessa, ja että osaamista riittää myös kansainvälisten asioiden hoitamiseen niin voin luottavaisin mielin täyttää oman kansalaisvelvollisuuteni 17.4.