Eduskuntavaalinen vaalistartin puhe 11.2.2023

Tänään oli vaalistartti Lohjantähdessä. Paikalla oli porukkaa ja pääsin keskustelemaan ihmisten parissa. Pidin avajaisissa seuraavan puheen:

Rakkaat ystävät ja kanssakulkijat!

Eduskuntavaaleihin on aikaa jäljellä enää tasan 50 päivää. On aika aloittaa kiri sen puolesta, että talouden sopeuttamisen nimissä ei vaalien jälkeen alettaisi harjoittaa sellaista yksisilmäistä leikkauspolitiikkaa, jolla näennäissäästöjen varjolla vaikeutettaisiin jo muutenkin heikossa asemassa olevien kanssaihmistemme ja luontomme tilannetta. Pyydänkin nyt tukea teiltä kaikilta tähän työhön!

Jos minun pitää leikata omista menoistani, voin vaikkapa kaupassa käydessä vaihtaa kauramaitoni halvempaan merkkiin. Minulla säästyi rahaa. Kaupan liikevaihto pieneni ja valtion verotulot pienenivät, mutta minulta säästyi rahaa.

Voi, kun valtiontaloudessakin asiat oikeasti olisivat näin yksinkertaisia. Valitettavasti ne eivät kuitenkaan sitä ole. Kun politiikassa päätetään, että joltain taholta leikataan menoja, tarkoittaa se yleensä vastaavasti sitä, että jollain toisella taholla menot kasvavat.

Kun ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksesta esimerkiksi halutaan leikata, unohdetaan, että valtio maksaa tuosta ansiosidonnaisesta korvauksesta vain työttömän peruspäivärahaa vastaavan määrän. Kun ansiosidonnaisen leikkauksen jälkeen työtön putoaa peruspäivärahalle, joutuu valtio yhä tämän kustantamaan, mutta päälle tulevat vielä kasvaneet toimeentulomenot. Juuri julkaistun Soste ry:n raportin mukaan peruspäivärahan varassa elävä joutuu säännöllisesti täydentämään toimeentuloaan toimeentulotuella, että edes minimitoimeentulo täyttyisi. Samalla syntyi kannustinloukku. Toimeentulotuen varassa ei lyhyttä työkeikkaa kannata ottaa vastaan, koska kaikki tuet leikataan pois ansioista. Syrjäytymiskierre on valmis.

Oliko tämä järkevää talouspolitiikkaa? No ei ollut. Siitä huolimatta tällainenkin esitys eräänkin oikeistopuolueen toimenpidepatterista löytyy. Ja tämä nyt oli vain yksi esimerkki. Vastaavia esimerkkejä olisi lisääkin. Löytyy siksi, että näissä vaaleissa halutaan kilpailla siitä, mikä puolue on uskottavin taloudenhoitaja. Ja uskottavin tässä kisassa on se, joka esittää pisimmät leikkauslistat. Se, joka problematisoi kysymystä ja esittää rinnalle myös tulevaa kasvua ruokkivia toimenpiteitä ja veropohjan tilkitsemistä varsinkin pääomatuloverotuksessa, on haihattelija. Näissä kisoissa ei tunnu olevan väliä lopputuloksella vaan tavalla, jolla kilpaillaan.

No oliko tämä kertomani esimerkki halusta leikata työttömyysturvaa reilua ja oikeudenmukaista. No ei ollut. Tai ehkä jonkun mielestä oli. Kysehän on lopulta siitä, mikä koetaan oikeudenmukaiseksi.

Oikeistopuolueet haluavat tehdä pelkästään menoleikkauksia ja sulkevat kokonaan pois esimerkiksi mahdollisuuden tarkastella veropohjan aukkojen tilkitsemistä. Kokoomus päinvastoin jopa vaatii miljardiluokan veronkevennyksiä, joka kasvattaisi leikkaustarvetta entisestään. Tämä on täysin hyväksyttävää ja ymmärrettävää, jos käsitys oikeudenmukaisuudesta on, että on reilua tehdä leikkauksia, jotka kohdistuvat pahiten kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ja vastaavasti on reilua olla leikkaamatta kaikkein parhaiden pärjäävien tuloista, pikemminkin antaa heille veronkevennysten kautta vähän lisää.

Omasta ja Vasemmiston mielestä reilua talouspolitiikkaa on tehdä sopeutuspäätöksiä, jossa heikossa asemassa olevien tilannetta ei heikennetä, pikemminkin päinvastoin. Ja reilua on tehdä sopeutuspäätöksiä, jossa sopeutusten maksutaakka suhteutetaan maksukykyyn. Loppupelissä kyse on näin yksinkertaisesta valinnasta.

Kiitos että tulitte paikalle. 50 päivän kampanja alkaa siis tästä. Tsemppiä ja voimia ihan meille kaikille. Jatketaan keskustelua ja nähdään taas pian!