Vasemmistoliiton tavoitteet vuosille 2010-2015

Rikkaus lisääntyy jakamalla.


Vasemmistoliiton tavoitteet vuosille 2010-2015

Puoluehallituksen 5.5.2010 hyväksymä esitys puoluekokoukselle Vasemmistoliiton tavoiteohjelmaksi.

Kohti uutta hyvinvointia

Vasemmistoliitto on punavihreä vasemmistopuolue, uudenaikainen työväenpuolue, joka tavoittelee tasa-arvoista ja vapaata yhteiskuntaa, jossa ihmiset ja ympäristö ovat etusijalla.

Vapaus tuo mukanaan vastuun koko yhteiskunnasta ja sen jäsenistä. Kaikkien pitää voida tuntea olevansa yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä ja voivansa elää hyvää ja rikasta elämää. Terveydenhoito, koulutus, sivistys, kulttuuri ja hoiva kuuluvat jokaiselle.

On rakennettava uusi ekologisesti kestävä hyvinvointivaltio, joka demokraattisen päätöksenteon kautta tarjoaa laadukkaat palvelut kaikille tulotasosta riippumatta.

Hyvä ja rikas elämä koostuu monista asioista. Ihmiset on vapautettava kasvavasta epävarmuudesta ja paineista elämään, jossa toimeentulo on turvattu ja elämänlaatua parannetaan laadukkailla palveluilla ja riittävällä vapaa-ajalla.

Väestön ikääntymisen aiheuttama rakennemuutos pitää toteuttaa inhimillisesti. Vanhusten pitää saada arvokas ja inhimillinen hoiva ja nuorten pitää voida luottaa tulevaisuuteensa. Rakennemuutos on otettava huomioon kaikkialla aina kaavoituksesta palveluihin ja työelämään.

Jakamaton ihmisarvo kuuluu kaikille ikään, tuloihin, elämäntapoihin tai taustaan katsomatta. On kunnioitettava erilaisia tapoja elää ja mahdollistettava jokaiselle sujuva arki.

Kaikessa päätöksenteossa pitää ottaa huomioon päätösten ympäristö- ja sukupuolivaikutukset. On politiikan tehtävä varmistaa yhteiskunnan kokonaisetu, koska markkinat eivät sitä tee.

Uuden ekologisesti kestävän hyvinvointivaltion rakentaminen on täysin mahdollista. Vasemmistoliitto esittää tässä ohjelmassa konkreettiset toimenpiteet, joilla voidaan luoda parempaa Suomea ja maailmaa seuraavan viiden vuoden aikana. Näiden toimenpiteiden joukkoon kuuluu myös talous- ja veropolitiikka, jolla hyvinvointivaltio rahoitetaan.

Suomi nousi lyhyessä ajassa sodan jälkeen yhdestä Euroopan köyhimmistä yhdeksi maailman rikkaimmista maista rakentamalla tasa-arvoista pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Huolimatta ennennäkemättömästä materiaalisesta elintasosta ja ihmisten laajasta tuesta hyvinvointivaltiolle, on yhteiskunnallinen kehitys joiltain osin taantunut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.

Tulo- ja terveyserot ovat kasvaneet ennätysvauhtia ja terveys- sekä hoivapalveluiden saatavuus muuttunut tuloista riippuvaiseksi. Työelämä on muuttunut epävarmaksi, vuokra-, pätkä-, ja silpputyöt ovat monilla aloilla korvanneet vakaan ja riittävän toimeentulon turvaavat työsuhteet. Yhä suurempi osa yritysten voitoista on mennyt omistajille työntekijöiden sijaan.

Maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena Suomen kansantuote laski vuonna 2009 enemmän kuin koskaan sitten kansalaissodan. Odotettavissa on entistäkin korkeampi työttömien ja syrjäytettyjen määrä, ellei politiikan suuntaa muuteta.

On huomattava, että aivan kuten 1930-luvun suuressa lamassa, oli nytkin taustalla poliitikkojen ajama talouden vapauttaminen sääntelystä lyhytnäköisen voitontavoittelun hyväksi.

Suomessa on otettava oppia myös 1990-luvun laman seurauksista. Syrjäytyminen on paitsi inhimillinen, myös taloudellinen katastrofi. Valtion tulee omilla toimillaan varmistaa työpaikka mahdollisimman monelle. Myös yritysten työllistämis- ja yhteiskuntavastuuta on lisättävä.

Toisin kuin edellisen laman aikana, nyt koko muu maailma on samassa tilanteessa, ja yrittää kaikin keinoin lisätä vientiään. Jotta työtä riittää sitä haluaville, tarvitaan poikkeuksellisia keinoja, esimerkiksi työn jakamista työaikaa lyhentämällä.

Eläkkeelle pääsyä ei saa vaikeuttaa. Todellinen "kestävyysvaje" syntyy syrjäytetyistä nuorista, jotka eivät pääse työelämään kiinni, ja huonosta työelämän laadusta, joka sysää työikäisiä ihmisiä työkyvyttömiksi.

Korkea talouskasvu on siirtynyt nopeasti kehittyviin maihin kuten Kiinaan ja Intiaan. Suomi ja Eurooppa eivät voi lähteä kilpailemaan näiden maiden kanssa siitä, kuka myy työntekijänsä ja luontonsa halvimmalla. Koko maailman yhteinen etu on vastustaa suurpääomien ehdoilla käytävää kilpailua, ja turvata työntekijöille kaikkialla inhimilliset työolot ja palkat.

Massatyöttömyys, ilmastonmuutos ja maailmanlaajuisten rahamarkkinoiden sekä tuotannon muutokset edellyttävät sekä materiaalisen talouskasvun että rajoittamattoman kapitalismin oppien hylkäämistä. Olisi vastuutonta yrittää rakentaa tulevaisuus menneisyyden ehdoilla. On myös huomattava, että teollisuusmaissa hyvinvointi ei ole enää lisääntynyt kansantuotteen kasvun seurauksena.

Tarvitaan uutta ihmisten ja luonnon hyvinvointiin keskittyvää politiikkaa, jossa ei nosteta käsiä pystyyn markkinoiden edessä, vaan toteutetaan konkreettisia parannuksia ihmisten elämään.

Mielekkäästä työstä riittävä toimeentulo

Kun työ on mielekästä ja merkityksellistä, ovat työntekijät motivoituneita ja työnantaja voi luottavaisesti rakentaa tulevaisuutta sitoutuneiden työntekijöiden varaan. Työntekijöiden tulee saada valtaa oman työnsä sisältöön.

Epävarmuus työstä ja toimeentulosta heikentää yhä useamman ihmisen elämää myös rikkaissa maissa. Pätkätyöt ovat erityisen yleisiä nuorilla naisilla. Olemassa olevien epävarmojen pätkä- ja silpputyöalojen lisäksi monet perinteisesti turvallisina pidetyt alat siirtävät toimintojaan vuokrayrityksiin tai lopettavat kokonaan toimintansa.

Suomalainen työelämä jakautuu selvästi sukupuolen mukaan nais- ja miesvaltaisiin aloihin ja ammatteihin. Työelämän sukupuolittuminen näkyy myös työsuhteiden laadussa ja palkoissa.

Tulevaisuuden hyvinvointi pitää perustaa työvoimavaltaisten palveluiden lisäämiseen ja ympäristöystävälliseen tuotantoon. Jalostusastetta lisäämällä ja teollisuutta uudistamalla luodaan kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja.

Metsäteollisuuden alasajosta on otettava oppia. On myös huolehdittava siitä, että tulevaisuudessa luonnonvaroja käytetään työllistävästi ja kestävästi. Tuotekehitystä ja tutkimusta lisäämällä lisätään jalostusastetta ja työpaikkoja. Metsät ovat tulevaisuudessakin merkittäviä, pitää varmistaa, että niiden avulla luodaan mahdollisimman paljon kestäviä työpaikkoja.

Hyvinvointipalvelutyön pohjana tulee olla vahva julkinen sektori. Pohjoismainen malli, jossa kaikille turvataan laadukkaat peruspalvelut demokraattisen järjestelmän kautta, on osoittautunut tehokkaimmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi tavaksi.

Suomen julkisen sektorin työpaikkojen määrää pitää lisätä Pohjoismaisen mallin mukaiseksi niin, että uudet työntekijät sijoittuvat pääosin palveluissa työtä tekevään portaaseen, eivätkä hallintoon. Kunnan työntekijät ovat työnsä parhaita asiantuntijoita, heille pitää antaa valtaa vaikuttaa työnsä sisältöön ja palveluiden laadulliseen parantamiseen.

Yksityisellä palvelusektorilla toimivien pienyritysten työllistämismahdollisuuksia tulee tukea. Yksityistä palvelutuotantoa sekä kolmatta sektoria tarvitaan julkisia palveluja täydentämään, ei niitä korvaamaan ja niiden kanssa kilpailemaan.

Ympäristöalan työpaikat lisääntyvät ja tukipolitiikalla tulee varmistaa, että niitä syntyy mahdollisimman paljon. Suomessa on valtava käyttämätön potentiaali esimerkiksi metalli- ja rakennusalan työpaikoille tuulivoimatuotannossa ja raideliikenteessä. Raideliikennettä kasvattamalla työllistetään ihmisiä myös palvelualalle. Hajautettu ympäristöystävällinen energiantuotanto työllistää paljon keskitettyä mallia enemmän.

Vasemmisto saavutti tavoitteensa kahdeksan tunnin työpäivästä jo 1917, ja 40 tunnin työviikon 1960-luvun lopulla. Sen jälkeen työn tuottavuus on noussut reilusti, joten on luonnollista jatkaa työajan lyhentämistä ja jakaa työtä useammille. On huomattava, että työttömyys on pysynyt teollisuusmaissa korkeana jopa noususuhdanteiden aikana.

Työajan lyhentämisessä vapaaehtoisuus ja riittävät palkat ovat ensisijaisia. Työehtosopimuksien sitovuutta on vahvistettava, ja säädettävä niiden rinnalle lakiin perustuva vähimmäispalkka. Vähimmäispalkka poistaa työtätekevien köyhyyttä ja tukee työn jakamista.

Vähimmäispalkkojen ja työehtojen noudattamista tulee valvoa nykyistä tiukemmin. ja tuettava ne mahdollistavan, vahvan ja jäsenistöään kuulevan ammattiyhdistysliikkeen toimintaedellytykset. Työntekijöitä ei saa laittaa kilpailemaan keskenään siitä, kuka myy työnsä halvimmalla tai suostuu tekemään työtään lyhyimmissä pätkissä.

Samasta ja samanarvoisesta työstä on alettava maksaa kaikille samaa palkkaa. Naisten, opiskelijoiden tai maahanmuuttajien palkkasyrjintä johtaa epäoikeudenmukaisuuden lisäksi myös yleiseen työsuhteiden ja palkkojen huonontamiseen. On yhteinen etu puolustaa muualta Suomeen tulevien työntekijöiden oikeuksia.

  • Suomeen pitää säätää lailla indeksiin sidottu vähimmäispalkka, 10 euroa tunnilta.
  • Työtä pitää jakaa työaikaa lyhentämällä. Eri aloja varten tarvitaan joustavia malleja, esimerkiksi kuuden tunnin työpäivä, nelipäiväinen työviikko, vastikevapaa tai lomien pidentäminen. Työn jakaminen on tehokas tapa lisätä jaksamista ja pidentää työuria.
  • Perusteettomat pätkätyöt on lopetettava.
  • Todellista työnjättämisikää voidaan tarvittaessa nostaa ainoastaan työelämän laatua parantamalla. Joustava 63-68 -vuoden eläkeikä pitää toteuttaa yksilöiden mahdollisuuksia parantamalla, ei heikentämällä.
  • EU:n turvaaman työvoiman vapaan liikkuvuuden haittapuolet on korjattava riittävällä valvonnalla ja lainsäädännöllä, jotta palkkojen, verojen ja työolojen polkeminen loppuu.
  • Nykyinen äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa pitää yhdistää 18 kuukauden vanhempainvapaaksi, joka koostuu kolmesta kuuden kuukauden jaksosta, joista molemmille vanhemmille kuuluu yksi jakso ja yksi jakso on jaettavissa vanhempien sopimalla tavalla. Yksinhuoltajaperheessä ainoa vanhempi voi pitää kaikki 18 kuukautta.
  • Vanhemmuudesta aiheutuvat kulut tulee tasata kaikkien työnantajien kesken, sen sijaan että kustannukset kohdistuvat nuorten naisten työnantajille. Kulujen nykyinen kohdentaminen johtaa nuorten naisten syrjintään työmarkkinoilla.
  • Työharjoittelijoiden väärinkäyttö palkatun työvoiman korvaajana on lopetettava.
  • Vuokratyöntekijät on palkattava toistaiseksi voimassaoleviin työsuhteisiin vuokratyötä välittävissä yrityksissä.
  • Vuokratyöntekijöille on maksettava takuupalkka.
  • Työnantajat eivät saa vuokratyötä käyttämällä kiertää työsopimuslain velvoitetta palkata pysyviin tehtäviin pysyvää henkilökuntaa.
  • Pätkä-, silppu- ja vuokratyöntekijöille pitää turvata samat oikeudet kuin vakituisissa työsuhteissa olevilla.
  • Pätkätyöntekijät on saatava nykyistä paremmin ansioturvajärjestelmän piiriin. Työssäoloehtoa pitää lyhentää. ja luoda sitä lyhyemmille työsuhteille lyhyempi ansioturvajakso.
  • Tilaajavastuulakia on vahvistettava ja viranomaisvalvontaa lisättävä, jotta työn tilaajat valvovat riittävien palkkojen ja kunnollisten työehtojen noudattamista.
  • On säädettävä joukkokanneoikeus, jotta esimerkiksi ammattiyhdistysliike voi paremmin suojella työntekijöitä mielivallalta.
  • Luottamusmiesten työsuhdeturvaa ja tiedonsaantioikeutta palkoista on parannettava.
  • Euroopan heikoimpiin kuuluvaa joukkoirtisanomissuojaa on parannettava. Nykyisin ylikansallisten työnantajien kannattaa keskittää irtisanomiset Suomeen.
  • Kuntien naisvaltaisten työtehtävien palkkojen korottamiseen on suunnattava tähän tarkoitukseen erityisesti korvamerkittyjä valtionosuuksia.
  • On kehitettävä keinoja työn vaativuuden arviointiin myös yli työehtosopimusrajojen.
  • Työelämän sukupuolenmukaista jakautumista nais- ja miesvaltaisiin aloihin on vähennettävä sekä koulutusjärjestelmään että työelämään kohdistuvilla toimilla.
  • Ammatillisen aikuiskoulutuksen, työllistämistukien ja kuntoutuksen tavoitteena tulee olla kestävä työllistyminen.
  • Julkiselta sektorilta pitää aloittaa asennemuutos syrjinnän poistamiseksi ja vammaisten palkkaamiseksi ensisijaisesti normaaleille työmarkkinoille.
  • Kunnille ja yrityksille on luotava kannustimia ottaa osatyökykyisiä ja vammaisia oppisopimusoppilaiksi. Vammaisille on myös saatava lisää ns. räätälöityjä työharjoittelu- ja työpaikkoja.
  • On kehitettävä joustavia, ylisukupolvisia hoito- ja hoivamalleja. Osittaisen hoitovapaan käyttö on mahdollistettava myös työssäkäyville isovanhemmille. Aikuisille lapsille on suotava osittaisen hoitovapaan käyttö heidän hoitaessaan iäkkäitä vanhempiaan.
  • Jos julkisia palveluja hankitaan yksityiseltä sektorilta, pitää työt kilpailuttaa riittävän pienissä osissa, jolloin paikalliset pienyrittäjät voivat tuottaa palvelut ylikansallisten suuryritysten sijaan.

Ketään ei jätetä

Vaikka varmistettaisiin, että työtä riittää kaikille sitä haluaville, ei voida olettaa, että kaikki saisivat toimeentulonsa työstä. Yhteiskunnan turvaverkkojen pitää kattaa kaikki erilaiset elämäntilanteet. Turvallisin, joustavin ja oikeudenmukaisin tapa on siirtyä asteittain kohti perustulojärjestelmää.

Köyhyysriski koskee erityisesti opiskelijoita, työttömiä, kansaneläkeläisiä ja yksinhuoltajia. Lapsiköyhyys on lisääntynyt ja se on keskeinen ongelma yhteiskunnassamme.

Perusturvaa tulee korottaa siten, että se riittää elämiseen kaikkialla Suomessa. Työttömyysturva, isyys-, äitiys- sekä vanhempainrahat, sairauspäivärahat ja opintoraha ovat pikaisen ja merkittävän korottamisen tarpeessa. Tasokorotusten jälkeen tuet pitää sitoa ansioindeksiin. Myös pienempien eläkkeiden tasoa on korotettava.

Sosiaaliturvajärjestelmää pitää yksinkertaistaa ja lopettaa tarpeeton tarveharkinnan nimissä tehtävä kontrolli ja ihmisten pallotteleminen luukulta toiselle. Perusturvan nostaminen riittävälle tasolle siirtää perusturvan maksamista pois sosiaalitoimistoilta, vapauttaa sosiaalityöntekijöitä sosiaalityöhön, ja on tärkein askel kohti perustuloa.

Tukijärjestelmistä pitää tehdä nykyistä joustavampia siten, ettei työn vastaanottamisesta rangaista tai tehdä vaikeaa. Ansioturvajärjestelmä pitää laajentaa kattamaan myös lyhyissä työsuhteissa olevat.

  • Minimityöttömyysturva, kansaneläke, pienimmät sairaus-, isyys- äitiys- ja vanhempainrahat sekä kotihoidontuki tulee korottaa 750 euroon kuukaudessa, jonka jälkeen yhtenäistetty perusturva tulee sitoa ansioindeksiin. Puolison tuloista riippuva tarvehankinta on poistettava. Tämä on tärkein askel kohti perustuloa.
  • Opintorahaa tulee korottaa 180 eurolla kuukaudessa, jonka jälkeen se tulee nostaa asteittain perusturvan tasolle ja sitoa indeksiin.
  • Yleistä asumistukea on yksinkertaistettava ja korotettava. Opiskelijoiden asumislisä on oltava ympärivuotinen..
  • Alle 20-vuotiaiden itsenäisesti asuvien opiskelijoiden opintotuen määrä ei saa riippua vanhempien tuloista.
  • Toisen asteen opiskelijoiden opintotuki on korotettava korkeakouluopiskelijoiden tasolle.
  • Työkyvyttömyyseläkkeen hakijoiden oikeusturvaa on parannettava. Eläkeyhtiöiden valtaa on rajoitettava..
  • Yrittäjien pitää saada työttömyysturvaa jo kuukauden kuluttua siitä kun yritystoiminta on todistettavasti loppunut.
  • Yrittäjien ja heidän puolisoidensa sosiaali- ja työttömyysturvaa on parannettava.
  • Toimeentulotukea tulee korottaa 100 eurolla kuukaudessa.
  • Toimeentulotuen perusosa on siirrettävä Kansaneläkelaitoksen maksettavaksi.
  • Lapsilisä ei saa leikata toimeentulotukea, vaan siitä on tehtävä ns. etuoikeutettu tulo.
  • Yhteishuoltajuutta tulee tukea. Lapsella on oltava mahdollisuus olla kirjoilla kahdessa kodissa. Näin lapsen hoidosta aiheutuvat kustannukset on nykyistä helpompi huomioida vanhempien asumistuessa ja verotuksessa sekä lapsen koulukyytien järjestämisessä.

Asumisesta kohtuuhintaista

Asuminen vie Suomessa liian ison osan tuloista ja etenkin vuokra-asumisen hinta kaupungeissa on noussut kohtuuttomaksi. Riittämättömän sosiaalisen asuntotuotannon ja kohtuuttoman kalliin muun asuntotuotannon jakamista asuntomarkkinoista on siirryttävä kokonaisasuntotuotannon merkittävään lisäämiseen, jonka avulla hinnat laskevat, eikä asuminen eriydy tulojen mukaan omille alueilleen.

  • Vuokra-asumisesta on tehtävä tasa-arvoista omistusasumisen kanssa esimerkiksi verovähennysoikeuksien osalta.
  • Vuotuinen asuntotuotanto on nostettava vähintään 30 000 asuntoon, joista vähintään 10 000 tulee olla valtion tukemia vuokra- ja omistusasuntoja. Asuntorahaston varat on käytettävä asumiseen.
  • Asuntopolitiikalla tulee ehkäistä asuinalueiden eriarvoistumista. Eri asumismuotoja pitää sekoittaa kaikilla uusilla asuinalueilla sekä täydennysrakentamisessa. Näin estetään tehokkaasti sosiaalisten ongelmien syntyä.
  • Uudet asunnot tulee kaavoittaa hyvien joukko- ja raideliikenneyhteyksien piiriin.
  • Vuokralaisille tulee antaa enemmän vaikutusmahdollisuuksia asumiseensa ja elinympäristöönsä.
  • Palveluasumispaikkoja on lisättävä ja niissä on huomioitava henkilökohtaiset tarpeet.

Yhteiset ja laadukkaat julkiset palvelut

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusajatuksena ovat kaikille yhteiset julkisesti tuotetut peruspalvelut. Kaikki maksavat palveluista oman osuutensa veroina, ja kaikki saavat samoja laadukkaita palveluita. Valtion on kannettava vastuunsa kuntien taloudesta.

Kuntien pitää tuottaa palvelunsa pääsääntöisesti itse. Yksityistäminen, ulkoistaminen ja kilpailuttaminen pirstaloivat palveluita, vähentävät demokratiaa ja lisäävät kustannuksia sekä usein myös byrokratiaa. Voittoa tuottamattoman kolmannen sektorin työtä on tuettava kunnan omia palveluita täydentävänä toimintana.

Kuntien pitää jatkossakin olla muuta kuin kapea-alaisesti rajattujen peruspalveluiden järjestäjiä. Ihmisten hyvinvointia lisääviä ennaltaehkäiseviä palveluita, kuten kirjastoja, liikuntatiloja, kulttuuria ja nuorisotyötä on kehitettävänä kaikille kuuluvina lähipalveluina. Infrastruktuuria ei saa päästää rapistumaan. Tiet, valaistus, esteettömyys sekä vesi- ja jätehuolto luovat pohjan tuvalliselle julkiselle tilalle ja yhteisöjen toimivuudelle.

Kuntapalvelut työllistävät erityisen paljon naisia. Ne ovat myös ensiarvoisen tärkeitä arjen pyörittämisessä. Työelämään osallistumisen kannalta keskeisiä palveluja ei saa tuhota siirtämällä julkisen sektorin töitä koteihin ilman palkkaa tehtäviksi.

Laadukkaat terveys- ja hoivapalvelut kaikille

Terveydenhuollon tavoitteena tulee olla terveyserojen kaventaminen, yleisimpien kansansairauksien vähentäminen ja sairaiden parantaminen. Terveyseroja voidaan kaventaa puuttumalla syihin, kuten köyhyyteen, heikkoon koulutukseen, tuloeroihin ja työttömyyteen sekä ruoan ja alkoholin hintakehitykseen.

Terveyspalveluiden jakautuminen yhä heikommin rahoitettuihin julkisiin palveluihin ja hyväosaisten yksityisiin palveluihin on estettävä. Terveydenhuollon kustannukset pitää kattaa verovaroin. Nykyisin Suomessa maksetaan poikkeuksellisen suuri osa kustannuksista itse. Verorahat on käytettävä julkisen terveydenhuollon tason nostamiseen yksityispalveluiden tukemisen sijaan.

Terveyskeskusten työskentelyolosuhteita pitää parantaa oikealla työn mitoituksella, hyvällä ja turvallisella työympäristöllä, oikealla tiedolla, asianmukaisella palkkauksella, riittävällä täydennyskoulutuksella ja osaavalla johtamisella. Näin vähennetään myös hoidon kannalta haitallisen vuokralääkärijärjestelmän käyttöä.

Vanhuspalvelut on alimitoitettu. Jokaisella vanhuksella tulee olla lakisääteinen oikeus tarvitessaan saada tarvitsemansa hoito ja hoiva. Vanhusten itsemääräämisoikeus on turvattava. Vanhusten hoivan on vastattava tarpeisiin. Tästä syystä on kehitettävä rinnakkain uudentyyppisiä yhteisasumisen muotoja, vanhainkoti- ja pitkäaikaishoivaa ja -hoitoa sekä omais- ja kotihoitoa.

  • Terveydenhoidon rahoituksessa on päästävä vähintään eurooppalaiselle keskitasolle, joka tarkoittaa rahoituksen lisäämistä kolmella prosentilla jokaisena vuotena 2011 - 2015.
  • Terveyskeskusten asiakasmaksuista tulee luopua.
  • Lääkkeiden korvausjärjestelmää tulee muuttaa helpottamaan pitkäaikaissairaiden ja paljon lääkkeitä tarvitsevien potilaiden kustannuksia.
  • Lääkekustannuksille ja asiakasmaksuille on säädettävä yhtenäinen maksukatto, 650 euroa. Maksukaton ylittävien maksujen omavastuu on poistettava.
  • Yli puoli vuotta työttömänä olleille on tarjottava maksuton terveystarkastus.
  • Lasten neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon voimavaroja ja ohjausta on vahvistettava määrittelemällä riittävä lakisääteinen palvelutaso.
  • Päivähoitojonot pitää purkaa, eikä ryhmäkokoja saa kasvattaa.
  • Lasten päivähoitoon pääsyä ei saa alkaa rajoittamaan vanhempien ollessa työttöminä, vaan päivähoidon tulee olla jokaisen lapsen oikeus varhaiskasvatukseen.
  • On säädettävä vanhuspalvelulaki. Jokaisella vanhuksella tulee olla lakisääteinen oikeus hoitoon ja hoivaan. Tarvitaan laatukriteerit sekä työntekijöiden mitoitus tarpeen mukaan.
  • Geriatrisen sekä psykiatrisen hoidon osaamista on lisättävä perusterveydenhuollossa.
  • Vammaisten ja heidän omaishoitajiensa asemaa on parannettava. Vaikeavammaisille täytyy taata avun lisäksi subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan.
  • Mielenterveyspalveluiden resursseja on lisättävä ja ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön on panostettava.
  • Terveydenhuollon tietojärjestelmiä on yhtenäistettävä.
  • Terveydenhuollon palveluita on kehitettävä tavoittamaan paremmin keski-ikäiset miehet.
  • Lasten hyvinvointipalveluiden on vastattava nykyistä paremmin tyttöjen ja poikien erilaisiin tarpeisiin ja tuettava sekä miesten että naisten vanhemmuutta. Lakisääteisesti on määriteltävä riittävä palvelutaso lasten neuvoloille ja kouluterveydenhuollolle.
  • Lastensuojelupalveluiden tulee vastata yksilöllisiin tarpeisiin, ja jokaisen lapsen pitää saada ajoissa paras mahdollinen apu.

Sivistys ja koulutus luovat tasa-arvoa

Kaikille yhteinen suomalainen koulujärjestelmä on monin tavoin maailman huippua, ja vasemmistolla on kaikki syyt olla ylpeitä luomuksestaan. Järjestelmää ei saa romuttaa säästöjen ja näennäisen valinnanvapauden varjolla.

Koulujen ryhmäkokoja pitää pienentää, jotta opettajilla on aikaa opettaa yksilöllisesti. Opettajien mahdollisuuksia täydennyskolutukseen on parannettava ja heidän työssä jaksamiseensa pitää kiinnittää huomiota. Suomalaisen järjestelmän vahvuutta, tasa-arvoista opetusta, ei saa vaarantaa. Kuntia pitää velvoittaa toimiin jotka estävät koulujen eriytymistä hyvä- ja huono-osaisten kouluihin.

Peruskoulun jälkeen syrjäytetään suuri määrä nuoria opinnoista ja työelämästä. Lähes joka kymmenes nuori jää peruskoulun jälkeen koulutusjärjestelmän ulkopuolelle. Jokaiselle nuorelle pitää taata peruskoulun jälkeen opiskelumahdollisuus toisen asteen oppilaitoksessa, oppisopimuskoulutuksessa tai ammatilliseen koulutukseen integroidussa työpajatoiminnassa.

Tiedepolitiikassa pitää lyhytnäköisen liike-elämän ohjaaman innovaatioharhan sijaan panostaa pitkäjänteiseen perustutkimukseen, jonka tulokset ovat kaikkien käytettävissä. Korkeakouluopetus on perusluonteeltaan tutkimukseen perustuvaa opetusta. Opetuksen tason varmistamiseksi yliopistojen koko opetushenkilökunnalle on taattava riittävät edellytykset harjoittaa opetuksen lisäksi tutkimusta. Yliopistot palvelevat yhteiskuntaa parhaiten, kun niiden annetaan vaalia kriittistä perintöään.

Valtion täytyy kantaa vastuunsa yliopistojen rahoituksesta eikä yliopistoja saa houkutella niiden perustehtäviä haittaavaan taloudelliseen toimintaan. Koulutus ei ole myyntituote. Kaikkien opintojen on oltava maksuttomia niin suomalaisille kuin muillekin opiskelijoille.

Kirjastolaitos on yksi harvoista instituutioista, joka tarjoaa ei-kaupallisia julkisia tiloja kansalaisille iästä ja taustasta riippumatta. Valtion on taattava, että kirjastot toimivat jatkossakin elinvoimaisina kulttuurikeskuksina ja kohtaamispaikkoina. Kirjastolaitosta on kehitettävä edelleen, eikä sitä saa supistaa.

Jokaisen on voitava halutessaan kehittää itseään opiskelemalla uusia tietoja ja taitoja. Kansanopistojen, työväenopistojen ja muiden vapaan sivistystyön järjestäjien toimintamahdollisuudet on turvattava tasa-arvoisesti.

  • Peruskoulun luokkakokoja on pienennettävä. Opetusryhmän enimmäiskoon tulee olla 20 oppilasta.
  • Nykyisin lapset, jotka tarvitsevat esiopetusta eniten, jäävät usein sen ulkopuolelle. On varmistettava että kaikki lapset saavat riittävästi esiopetusta.
  • Peruskoulun, toisen asteen koulutuksen, ammattikorkeakoulujen sekä yliopistojen opetuksen tulee olla maksutonta. Toisella asteella pitää olla mahdollisuus lainata oppimateriaalit maksutta koulusta.
  • Peruskoulun tuntijaossa taide- ja taitoaineiden sekä liikunnan opetusta on lisättävä.
  • Yhteiskuntaoppia tulee painottaa ja koulun tulee antaa nykyistä parempi demokratia-, tasa-arvo- ja työelämäkasvatus..
  • Nykymuotoinen uskonnonopetus pitää korvata elämänkatsomustiedon opetuksella.
  • Oppilashuollon palvelut on taattava jokaiselle oppilaalle.
  • Lukio-opintojen ja ammatillisten opintojen yhtäaikaista suorittamista on helpotettava.
  • Ammatillisten oppilaitosten arvostusta ja roolia on vahvistettava yhteiskunnassa. Toimivat ja asianmukaiset ammatilliset oppilaitokset takaavat asiantuntevaa ja ammattitaitoista työväkeä tulevaisuudessakin.
  • Kouluissa tulee tukea tasapuolisesti kaikkien oppilaiden sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin tasapainoista kehitystä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä tulee koulussa antaa asiallista tietoa niin oppimateriaaleissa kuin opetuksessakin.
  • Kasvatus- ja koulutusjärjestelmää on kehitettävä siten, että se antaa nykyistä paremmat valmiudet sukupuolten tasa-arvoa edistävään opetukseen ja opiskeluympäristöön. Tämä merkitsee parempaa opetusta sekä tytöille että pojille. Tasa-arvokasvatuksen opinnot on saatava pakollisiksi opettajankoulutuksessa.
  • Erityisopetukselle on annettava riittävät edellytykset ja resurssit.
  • Vammaisille on saatava enemmän esteettömiä koulu- ja opiskelutiloja.
  • Oppivelvollisuus tulee nostaa 18 ikävuoteen, ja se tulee voida suorittaa peruskoulun lisäksi toisen asteen oppilaitoksissa, oppisopimuskoulutuksessa tai ammatilliseen koulutukseen integroidussa työpajatoiminnassa.
  • Korkeakoulutuksen riippumattomuus on palautettava, sivistysyliopistojen tulee olla taloudellisesti yritystoiminnasta riippumattomia. Korkeakoulujen sisäistä demokratiaa on vahvistettava.
  • Kaupallista koulutusvientiä ei saa tukea valtion varoin.
  • Bolognan prosessin vaikutuksesta suomalaiseen korkeakoulujärjestelmään on tehtävä riippumaton selvitys.
  • Opiskeluaikoja ei saa rajoittaa.

Taide luo hyvinvointia

Taide antaa kokemuksia, ajatuksia ja tunne-elämyksiä sekä mahdollisuuden tiedostaa itseä ja omia tekoja paremmin. Jokaisella on oltava mahdollisuus taiteen ja kulttuurin kokemiseen ja tuottamiseen varallisuudesta riippumatta.

Kulttuuri hyödyttää tieteen tavoin koko yhteiskuntaa. Taiteilijoiden ammattimaisen toimeentulon turvaamiseen tulee kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota. Yhteiskuntaa kritisoivalle taiteelle pitää taata samanlaiset mahdollisuudet päästä esille kuin muullekin taiteelle.

On otollinen aika panostaa ei-aineelliseen tuotantoon, taiteeseen, kulttuuriin ja viestintään. Suomessa on hyvin toimiva ja tasokas koulutusverkosto taiteen ja kulttuurin puolella, ja hyvät mahdollisuudet myös taiteiden ja kulttuuriin vientiin. Kulttuurin puolella voidaan luoda paljon uusia työpaikkoja joita talouden globalisaatio ei uhkaa. Taide on pitkälti paikkasidonnaista ja ekologista. Se lisää hyvinvointia ja maksaa itsensä takaisin.

  • Taidekentän rahoittamisessa on huomioitava kentän rakennemuutokset. Taidelaitokset nielevät leijonanosan tuista, vaikka pienten ja nopealiikkeisten ryhmien määrä kasvaa.
  • Kulttuurin ja taiteen määrärahoja sekä vientiä tulee kasvattaa.
  • Valtion ja kaupunkien taidemuseoiden sisäänpääsymaksut tulee poistaa.
  • Taiteilijoiden ja tutkijoiden toimeentulo, eläke, sairauslomat ja vanhempainvapaat on turvattava myös apurahakausien välillä sekä lyhyistä apurahakausista.
  • Taiteilijapalkan ja -eläkkeen saajien määrää on lisättävä.
  • Lasten ja nuorten kuvataiteen ja arkkitehtuurin perusopetusta on lisättävä.
  • Valtion on perustettava nuorten kuvataitelijoiden työskentelyn mahdollistamiseksi rahasto, joka myöntää apurahoja alle 35-vuotiaille.

Mahdollisuus mielekkääseen liikkumiseen

Liikunta tuottaa iloa ja luo yhteisöllisyyttä. Liikunta on myös paras ja edullisin tapa edistää terveyttä ja ehkäistä kansansairauksia. Eri ihmisille sopivat erilaiset tavat harrastaa liikuntaa. Valtion ja kuntien oikealla tuella liikuntapaikoille, seuroille ja järjestöille lisätään liikkumista merkittävästi.

Koululiikunnan lisääminen sekä lasten ja nuorten harrastusten tukeminen maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin. On tuettava ja mahdollistettava sekä järjestäytynyttä urheiluseurojen piirissä tapahtuva liikuntaa, että omaehtoista liikuntaa. Liikuntapaikkoja tulee rakentaa lisää ja varmistaa, että ne ovat tasa-arvoisesti kaikkien käytössä.

  • Kuntien liikuntapaikat kuten uimahallit on tehtävä maksuttomiksi alle 18-vuotiaille.
  • Liikuntatilojen rakentamista on tuettava nykyistä enemmän. Yhteiskunnan tukemia liikuntapaikkoja ei saa sulkea harrasteurheilulta.
  • Tyttöjen ja poikien sekä naisten ja miesten liikuntaa tulee tukea tasapuolisesti.
  • Vanhusten ja työttömien tuettua liikkumista on lisättävä ja otettava entistä enemmän päivisin tyhjillään olevia liikuntatiloja käyttöön.

Maailmantalous kestävälle pohjalle

Finanssikriisi toi maailman nykyisen talousjärjestelmän heikkouden esiin. Syyllisiä on turha hakea yksin järjestelmää hyväksikäyttäneistä yksittäisistä pankkiireista; valvonnan ja sääntelyn puute yhdistettynä kasvottomaan yhä suurempia tuottoja vaativaan pääomaan johti väistämättömään lopputulokseen.

On luotava uusi kansainvälinen talousjärjestelmä mahdollistamaan kestävän hyvinvoinnin rakentaminen. Oleellisinta on turvata markkinoiden läpinäkyvyys ja hallittavuus poistamalla pankkisalaisuusalueilta eli veroparatiiseilta toimintamahdollisuudet.

Veroparatiisien kautta pyöritetään kansainvälistä rikollisuutta ja talouskriisejä aiheuttavaa keinottelua. Rehellisesti toimivien yritysten ja palveluja tarjoavien valtioiden pitää saada toimia ilman veroparatiisien uhkaa. Veroparatiisit on suljettava tarvittaessa taloudellisin pakottein.

Köyhien riistäminen kauppapolitiikalla on lopetettava. Kehitysavulla ei saada aikaan todellista muutosta, mikäli epäreiluja kaupan ja talouden rakenteita ei muuteta. Maailmantalous täytyy ottaa demokraattiseen hallintaan ja siten poistaa ilmasto-, ruoka- ja finanssikriisit.

Kehitysyhteistyön tuloksellisuutta parannetaan vahvistamalla kehitysmaiden omaa valtaa ja vastuuta omasta kehityksestään, avunantajien välistä koordinaatiota ja naisten, lasten, vammaisten sekä muiden haavoittuvien ryhmien huomioimista kaikessa työssä. Avustajamaiden omista lähtökohdista annettu apu johtaa yleensä epäonnistumisiin kuten pelloille ruostuviin traktoreihin.

  • Suomen pitää siirtyä jarruttajasta edelläkävijöiden joukkoon veroparatiisien vastaisessa taistelussa, pääomaliikkeiden rajoittamisessa ja ylikansallisten verojärjestelmien luomisessa.
  • Yleinen rahoitusmarkkinavero on otettava käyttöön. Rahoitusmarkkinaveron tulee olla rakenteeltaan keinottelua vähentävä. Ei riitä, että sillä kerätään varoja.
  • Yrityksiltä pitää edellyttää yhtiörakenteensa maakohtaisen kirjanpidon julkistamista, jotta yritysten, valtioiden ja veroparatiisien väliset rahavirrat tulevat ilmi.
  • Suomen on vaadittava kansainvälisiä rahoituslaitoksia luopumaan demokraattista sääntelyä ja ihmisoikeuksia murentavista lainaehdoista.
  • Hyvinvointivaltion rahoituspohjaa tuhoava verokilpailu on saatava kuriin. Tämän pitää kuulua Suomen EU-politiikan kärkitavoitteisiin.
  • Jättipankit on pilkottava osiin.
  • Kehitysyhteistyörahoitus on nostettava yhteen (1) prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä.

Talous ihmisiä varten

Ihmisten on voitava luottaa talousjärjestelmään. Suomen ja koko maailman talous saadaan kestävälle pohjalle ainoastaan laittamalla harmaa talous, veronkierto ja talousrikollisuus kuriin. Siten turvataan myös reilusti toimivien pienten yritysten toimintaedellytykset.

Loputtoman talouskasvun lisäksi myös itseisarvoinen tuottavuuden kasvattaminen on hylättävä tavoitteena. Tuottavuuden kasvun rajat on ohitettu, kun vanhainkodeissa ei ehditä ruokkimaan vanhuksia, eikä kouluissa keskittymään lapsiin yksilöinä tai kun pienituloinen työntekijä tai pienyrittäjä joutuu tekemään ylipitkiä päiviä saadakseen riittävän toimeentulon. Tuottavuuden määrittelyä on muutettava määrällisistä laadullisiin mittareihin, jotka huomioivat kokonaisvaltaiset yhteiskunnalliset vaikutukset.

Valtiolla pitää olla omia yhtiöitä estämässä yksilöille ja yhteiskunnalle kalliiksi tulevia kartelleja ja monopoleja. Avainalat tulee järjestää valtion ja kuntien itsensä toimesta. Esimerkiksi raideliikenne sekä sähkö- ja vesi kuuluvat kaikille, eikä niitä saa jättää markkinoiden armoille. Yrityslogiikka ei sovellu julkiseen palvelutuotantoon.

Suomen vaurastumisen luoneiden valtionyhtiöiden tapaan tulee aloittaa uusi teollisuus- ja innovaatiopolitiikka tukemalla uusien toimialojen nousua valtion omalla yritystoiminnalla. Kun uudet alat ovat saaneet tuulta alleen, voi valtio vetäytyä aloilta, joilla valtio-omistus ei ole tarpeellista.

Koska pankeille on annettu valta luoda rahaa ja nyky-yhteiskunnassa pankkitili on välttämättömyys, voidaan pankeilta odottaa poikkeuksellista yhteiskunnallista vastuunkantoa.

Voittojen maksimointiin pyrkivä pankkitoiminta kohtelee kuitenkin usein etenkin pienituloisia kohtuuttomasti, kun palvelumaksuihin ja korkoihin menee tuntuva osa käytettävissä olevista tuloista. Peruspankkipalveluja tarjoava valtion omistama kansanpankki tuo luotettavan vaihtoehdon liikepankeille ja muuttaa pankkitoimintaa kohti tavallisten ihmisten tarpeita.

Laajemmassa mittakaavassa kansanpankki tuo vakautta ja luotettavuutta talousjärjestelmään. Liikepankkeihin on sisäänrakennettu riski, jota voidaan vähentää valvontaa lisäämällä, mutta joka ei poistu, ennen kuin maailmantalous on otettu demokraattiseen valvontaan ja hallintaan.

  • Harmaan talouden ja veronkierron estämiseen on suunnattava viranomaisresursseja huomattavasti nykyistä enemmän.
  • Hallintarekisterit on avattava. Suomen omat veroparatiisirakenteet pitää purkaa.
  • Valtionyhtiöitä ei saa myydä. Omistuksia pitää laajentaa avainaloilla.
  • Valtion pitää alkaa vastuulliseksi omistajaksi. On katsottava pitkän tähtäimen yhteiskunnallista etua. Passiivinen ja ideologinen yritysjohtajien ehdoilla tehtävä omistajapolitiikka on hylättävä.
  • Valtionyhtiöiden johdolle ei pidä luoda erillisiä palkitsemisjärjestelmiä.
  • Verovaroin ei pidä hankkia tuotteita, joiden tuotannossa on käytetty lapsityövoimaa, loukattu työntekijöiden oikeuksia tai tuhottu luontoa. Myös kuluttajien mahdollisuuksia valvoa näitä on vahvistettava.
  • Suomeen tulee perustaa voittoa tekemätön kansanpankki, joka vakauttaa rahamarkkinoita sekä tarjoaa turvallista ja oikeudenmukaista palvelua ihmisille ja pienyrityksille.
  • Päätöksenteko tulee perustaa hyvinvoinnin kannalta bruttokansantuloa oleellisempiin mittareihin.
  • Yhtiöiden hallituksiin on säädettävä lakisääteiset sukupuolikiintiöt.

Verotus oikeudenmukaiseksi

Vasemmistoliitto vaatii verotuksen kokonaisuudistusta, joka vähentää tuloeroja ja laajentaa veropohjaa palveluiden ja perusturvan rahoittamiseksi. Palkansaajien, työttömien ja eläkeläisten syrjiminen pääomatuloilla elävien hyväksi pitää lopettaa ja pääomatulojen verotus nostaa muiden tulojen verotuksen tasolle.

Kaiken valtion tuloverotuksen tulee olla progressiivista, jolloin verot eivät ole kohtuuttoman suuria kenellekään, vaan kasvavat maksukyvyn mukaan. Ympäristöverotuksella tulee ohjata tuotantoa ja kuluttamista kestävämpään suuntaan.

Suuria perintöjä verottamalla tuetaan pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä, yrittäjyyttä ja innovatiivista uutta elinkeinotoimintaa. Klassisen liberalismin hengessä perintövero on tärkeimpiä veroja, koska sillä tasoitetaan yksilöiden ja yhteisöjen taloudellisen menestymisen mahdollisuuksia ja luodaan uutta dynamiikkaa.

  • Alle 10 000 euron vuositulojen pitää olla verottomia kaikille itsensä työllistävistä palkan- ja etuisuuksien saajiin. Kunnallisverotuksessa tehtävää perusvähennystä on nostettava.
  • Pääomatulot pitää verottaa progressiivisesti osana valtion tuloverotusta.
  • Pääomatuloista on perittävä keskimääräisen suomalaisen kunnallisveroprosentin suuruinen vero, jonka valtio tilittää tasaisesti kaikille kunnille.
  • Listaamattomien yritysten omistajien osinkotulojen verovapaudesta pitää luopua.
  • Kaikkein rikkaimpien maksama varallisuusvero on palautettava.
  • Arvonlisäveron kokonaistasoa ei pidä nostaa.
  • On luotava kulutusta ohjaava alv-järjestelmä, joka suosii joukkoliikennettä ja työllistäviä palveluja materian kustannuksella.
  • Suurten perintöjen ja lahjojen verotusta tulee korottaa. Perintöveron maksuaikaa tulee pidentää.
  • Pienyrityksiä suhteessa suurin suosinut yritysten maksama Kela-maksu tulee palauttaa.

Ympäristöä ei saa alistaa voitontavoittelulle

Ympäristön kestävyys ja luonnon monimuotoisuus tulee nostaa etusijalle. Ne on nähtävä itseisarvona eikä niitä saa alistaa taloudelle ja kulutuksen kasvattamiselle.

Ilmastonmuutos on hälyttävin ympäristöongelma maailmanlaajuisesti. Suomen ja Euroopan unionin tulee sitoutua ilmastotieteen edellyttämiin päästövähennyksiin ja vaatia samaa muilta mailta. Päästövähennykset tulee tehdä tehokkailla ja tasapuolisilla keinoilla, kuten hiiliveroilla.

Euroopan unionin tulee ottaa käyttöön hiilitullit, joilla estetään hiilivuoto sekä saadaan unionin ulkopuoliset maat toteuttamaan päästövähennyksiä. Hiilitullit pitää toteuttaa siten, että niillä luodaan kehitysmaihin kestävää kehitystä, eikä vaikeuteta tilannetta entisestään.

Kehitysmaat tarvitsevat teollisuusmailta tukea ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa. Ilmastonmuutos on aiheutunut teollisuusmaiden päästöistä ja köyhimmillä ihmisillä on oikeus ponnistella ylös köyhyydestä, eikä heidän päästöjään voida leikata tai rajoittaa nykytasolle.

Suomen tulee torjua sellaiset mekanismit, jotka johtaisivat uusiin ympäristöongelmiin, luonnon monimuotoisuuden tuhoamiseen kuten sademetsien korvaamiseen puupelloilla, metsäkatoon, aavikoitumiseen ja epäterveeseen päästöbisnekseen. Päästökauppa ei saa johtaa päästövähennysten kiertämiseen, erilaisiin keinottelumekanismeihin ja uuteen talouskuplaan.

Energiankulutusta on vähennettävä merkittävästi, irtauduttava hiilipohjaisista energiamuodoista ja siirryttävä uusiutuviin energialähteisiin. Vasemmistoliitto pyrkii kohti työllistävää hajautettua energiantuotantoa ja haluaa vahvistaa paikallisen energiantuotannon asemaa. Tavoitteena oleva matalaenergiayhteiskunta luodaan yhdyskuntarakennetta eheyttävällä suunnittelulla ja tätä tukevilla rakennusmääräyksillä ja ympäristöverotuksella.

Ydinvoiman käytöstä on luovuttava asteittain ja siirryttävä täysin uusiutuvan energian käyttöön. Uusille ydinvoimaloille ei tule antaa lupia. Uraanikaivokset aiheuttavat vakavia ympäristöongelmia, energiantuotannossa on yhä riskejä, eikä loppusijoitusta ole ratkaistu uskottavasti. Uusien ydinvoimaloiden sähköä myydään ulkomaille, joka ei kannusta muitakaan maita vähentämään kulutustaan.

Uusien asuinalueiden rakentamisessa ja olemassa olevien asuntojen remontoinnissa pitää edistää energiatehokkuutta. Uudisrakentamisen pääosassa tulee olla puurakentamisen. Jokainen puutalo sitoo hiiltä, jonka puun poltto tai lahoaminen päästäisi lämmittämään ilmastoa.

On pyrittävä tiiviiseen yhdyskuntarakenteeseen. Palveluiden sijoittaminen pitkien ajomatkojen päähän pitää estää. Kaupunkien välistä liikennettä tulee siirtää määrätietoisesti juniin. Suurimpien kaupunkien sisäisen liikenteen tulee perustua raideliikenteen ja kevyenliikenteen yhdistämiseen.

Raideliikenteen määrän ja laadun merkittävä nostaminen parantaa työllisyyttä ja tarjoaa miellyttävän vaihtoehdon yksityisautoilulle. Rataverkosta pitää tehdä ensisijainen väline myös tavaraliikenteeseen. Tämä edellyttää suuria investointeja uusiin ratayhteyksiin. Alueilla, joille raideyhteyksien rakentaminen ei ole järkevää, pitää turvata toimiva linja-autoliikenne.

Luonnonvarojen ylikulutus on lopetettava. Luonnon monimuotoisuus on turvattava luonnonsuojelulla ja luonnonvarojen kestävällä käytöllä. Lajien tuhoaminen liikakalastuksella, puupelloilla ja karjankasvatusta laajentamalla on lopetettava kansainvälisin sopimuksin.

Karjatalous on suurimpia ilmastonmuutoksen aiheuttajia. Ruuan riittävyydenkin kannalta on tärkeää saada lihankulutuksen kasvu pysäytettyä ja siirtyä kohti kasvispitoisempaa ruokavaliota. Euroopan unionin ja Suomen maataloustukia on uudistettava ohjaamaan kohti ympäristöystävällisempää tuotantoa.

Luonnonvarat ja niiden kestävä käyttö kuuluvat kaikille. Puhdasta suomalaista vettä ei saa yksityistää voitonteon välineeksi. Kestävää elämäntapaa ei saa jättää pelkästään yksilöiden vastuulle. On poliittisten päätöksentekijöiden tehtävä varmistaa kestävä kehitys, demokratiassa ihmisiä ei voi typistää kuluttajiksi.

  • Uusille ydinvoimaloille ei pidä antaa lupia.
  • Päästövähennyksiin tulee sitoutua säätämällä erillinen ilmastolaki.
  • Euroopan unionin tulee ottaa käyttöön hiilitullit, joilla estetään hiilivuoto sekä saadaan unionin ulkopuoliset maat toteuttamaan päästövähennyksiä.
  • Ilmastopolitiikan lähtökohtana tulee olla ilmasto-oikeudenmukaisuuden sen sijaan, että pyritään minimoimaan tehtävät muutokset.
  • Talousmetsiä tulee hoitaa ilmaston lämpenemistä hillitsevällä tavalla. Metsänhoitomenetelmien tulee ylläpitää suurta hiilivarastoa ja edistää metsien toimimista hiilinieluna. Nämä tavoitteet saavutetaan tehokkaasti metsien eri-ikäiskasvatuksella.
  • Puurakentamisen syrjiminen pitää lopettaa. Muistakin rakennusmateriaaleista rakennettuihin taloihin pitää jatkossa saada sprinklerijärjestelmät. Näin vähennetään myös palokuolemien määrää, joka Suomessa on poikkeuksellisen suuri.
  • Yhteiskunnan tuet tulee siirtää turpeesta ja ydinvoimasta tuulivoimalle ja muuhun hajautettuun ympäristöystävälliseen tuotantoon syöttötariffeilla sekä ns. windfall -verolla.
  • Vesivoiman lisärakentaminen pitää suunnata jo rakennettujen voimaloiden tehon lisäämiseen. Samalla on turvattava vaelluskalojen nousu.
  • Jätteenpolton ylikapasiteetti ja pitkät kuljetusmatkat pitää estää. Kierrätystä pitää lisätä ja luonnonvarojen ylikulutus lopettaa. Muovin kierrätys on mahdollistettava koko maassa.
  • Raideliikenteestä tulee tehdä haluttu liikkumismuoto lippujen hintoja alentamalla, vuorojen määrää kasvattamalla, uusia ratoja rakentamalla ja palvelun laatua parantamalla. Myös tavaraliikennettä pitää siirtää raideliikenteen piiriin.
  • Kaupungit pitää suunnitella ensisijaisesti kevyelle ja joukkoliikenteelle sopiviksi. Kaupungeissa tulee olla kattava, autokaistojen kanssa samassa tasossa oleva pyöräkaistaverkosto.
  • Paikallisliikenteen maksuja tulee pienentää, jotta se on aina yksityisautoilua edullisempaa.
  • Lentoliikenteessä käytettävän kerosiinin verottomuudesta tulee luopua.
  • Saimaannorpan pelastamiseksi on kiellettävä verkkokalastus Saimaalla huhtikuusta kesäkuun loppuun.
  • Maataloustukia pitää kohdentaa luomutuotantoon ja vähäpäästöiseen kasvisruokaan. Kaiken tuen pitää huomioida ympäristö ja ympäristötukia pitää uudistaa, jotta ne oikeasti muuttavat nykyisiä toimintatapoja kestävämmiksi.
  • Ihmisillä täytyy olla mahdollisuus syödä geenimuuntelusta vapaata ruokaa. Muuntogeenisiä organismeja ei saa päästää luontoon saastuttamaan muuntelusta puhdasta ympäristöä.
  • Ympäristöhallinnon itsenäisyys ja voimavarat on turvattava.
  • Vanhojen metsien suojelua on lisättävä.
  • Suomen tulee yhdessä muiden Itämeren rantavaltioiden kanssa toteuttaa pelastussuunnitelma, jolla vähennetään rantavaltioiden aiheuttamaa kuormitusta, ja estetään laivaliikenteen päästöt mereen.
  • Eläinsuojeluvalvontaa on lisättävä. Eläinsuojelurikoksien rangaistuksia on kovennettava.
  • Turkistarhaajille on luotava luopumisjärjestelmä, jolloin turkistarhauksesta voidaan luopua siirtymäajan jälkeen. Tarhojen sukupolvenvaihdoksista on luovuttava tukemalla siirtymistä toiseen elinkeinoon.
  • Petoeläinten suojelemiseen on panostettava ja salametsästys saatava loppumaan valvontaa ja lainsäädäntöä tiukentamalla.
  • Tuotantoeläimille on taattava mahdollisimman lajityypillinen elämä ja kivuton kuolema. Pitkän matkan teuraskuljetukset tulee kieltää. Tehotuotannosta pitää luopua.
  • Maatalouden ravinnepäästöjä on vähennettävä tukipolitiikkaa tiukentamalla.
  • Ympäristöjärjestöjen tuet ja asema hallinnon kuulemana asiantuntijana on turvattava.

Maahanmuuttajapolitiikkaa uudistettava

Suljetut kansallisvaltiot ovat vähentyneet ja useat ihmiset voivat niin halutessaan muuttaa maasta toiseen. Liikkumista kuitenkin rajataan tiukasti ja valinnanmahdollisuus koskee lähinnä maailman rikkaimpia ja erityistä osaamista omaavia ihmisiä.

Osa maastamuutosta on vastentahtoista, kun ihmiset pakenevat sotia, vainoa tai nälkää. Kansainvälisen yhteisön pitää puuttua nykyistä tehokkaammin näihin syihin, mutta samalla kantaa vastuunsa pakenemaan joutuvien ihmisten auttamisesta. Suurin osa maailman pakolaisista jää lähialueilleen, mutta myös kauempana olevien maiden, kuten Suomen, tulee auttaa hädänalaisia.

Suomeen eri syistä muuttaneet ihmiset tarvitsevat alkuvaiheessa nykyistä parempia erityispalveluita päästäkseen osaksi yhteiskuntaa. Suomessa asuvat on otettava yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi, yhdenvertaisin oikeuksin ja velvollisuuksin.

Maahanmuuttajien pitää voida toimia ja osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan omana itsenään. Epävarma toimeentulo sekä asumisen ja liikkumisen kalleus koskettavat Suomessa asuvia etnisestä taustasta ja oleskelulupa-asemasta riippumatta.

  • Kotouttamissuunnitelman on oltava lakisääteinen oikeus kaikille maahanmuuttajille.
  • Työelämän pelisääntöjen tulee olla samat kaikille, työolojen ja palkkojen polkeminen maahanmuuttajia hyväksikäyttämällä tulee laittaa kuriin tilaajavastuulakia vahvistamalla sekä sanktioita ja valvontaa tiukentamalla.
  • On estettävä maahanmuuttajien joutuminen moniperusteisen syrjimisen kohteeksi sekä suunnattava erityistoimenpiteitä maahanmuuttajien työllisyyden edistämiseen.
  • Kielen opetusta on lisättävä ja opetus on turvattava kaikilla koulutustasoilla.
  • Eri maissa suoritettujen tutkintojen vastaavuuden hyväksymistä on helpotettava.
  • Maahanmuuttopolitiikkaan liittyvien päätösten vaikutusten arviointi ja toimenpiteiden seuranta on tehtävä myös sukupuolinäkökulmasta.
  • Maahanmuuttajajärjestöjen roolia kotoutumisessa tulee vahvistaa järjestöille myönnettävän "kotouttaja-statuksen" avulla.
  • Maahanmuuttajavanhusten ja muiden erityishuomiota tarvitsevien maahanmuuttajien tarpeet on otettava huomioon palvelutuotannossa.
  • Naisten sukuelinten silpomisen eli niin sanotun ympärileikkauksen tuomittavuus on tehtävä kaikille selväksi.
  • Ihmiskaupan tunnistusjärjestelmää, tutkintaa ja syytteeseenpanoa on tehostettava.

Demokratiaa ja ihmisoikeuksia

Ihmisten tulee voida vaikuttaa asioihinsa kaikilla yhteiskunnan tasoilla; demokratiaa on määrätietoisesti lisättävä ja vaalittava, ettei siitä tule näennäistä. Lähidemokratia on Suomessa karannut kuntayhtymiin, osakeyhtiöihin, liian suuriin kuntiin ja erilaisiin monimutkaisiin tilaaja-tuottaja -malleihin.

Vasemmistoliitto haluaa luoda luonnollisiin palvelu- ja työssäkäyntialueisiin perustavan hallinnon. Tavoitteena tulee olla lisätä demokratiaa ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia päätöksenteossa. Myös asukas-, kaupunginosayhdistysten ja muiden aktiivisten toimijoiden on päästävä vaikuttamaan kunnalliseen päätöksentekoon. Hallinnon on tuettava lähipalvelujen tarkoituksenmukaista tuottamista.

Vasemmistoliitto edellyttää kuntahallinnon remonttia, jonka lähtökohtana on hallinnon selkiyttäminen, asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen sekä palvelujen turvaaminen.

Euroopan unionin uskottavuus ja hyväksyttävyys edellyttävät Suomelta rohkeaa toimintaa. Komission valtaa pitää riisua parlamentin hyväksi ja selkeyttää unionin ja jäsenmaiden toimivaltuuksia. Unionista pitää luoda ihmisiä ja demokratiaa erilaisilla minimitasoilla puolustava elin, sen sijaan, että se estää valtioita harjoittamasta sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämpää politiikkaa rajoittamattoman kapitalismin nimissä.

Ihmisoikeudet on saatava kuntoon koko maailmassa. Kauppasuhteet eivät saa ajaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen yli. Suomen ja Euroopan unionin tulee johdonmukaisesti vaatia kaikilta ihmisoikeuksien noudattamista.

  • Demokraattisille päätöksentekoelimille kuuluvaa kunnallista päätösvaltaa ei saa piilottaa osakeyhtiöihin.
  • Kaiken poliittisen rahoituksen tulee olla läpinäkyvää.
  • On taattava oikeus ehkäisyyn ja monipuoliseen tietoon seksuaaliterveydestä.
  • Oikeus turvalliseen ja lailliseen aborttiin on taattava pikaisesti Euroopan unionin alueella.
  • Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia on parannettava. On säädettävä sukupuolineutraali avioliittolaki ja tasa-arvoiset adoptio-oikeudet. Kielto sukupuolivähemmistöjen syrjinnästä on otettava selkeästi tasa-arvolakiin.
  • Ammattiyhdistysliikkeen mahdollisuudet toimia inhimillisen työelämän eteen pitää varmistaa kansainvälisin sopimuksin.
  • Suomen on toimittava aktiivisesti kansainvälisen ihmiskaupan kitkemiseksi ja muun kansainvälisen rikollisuuden poistamiseksi.
  • Lähisuhdeväkivaltaa koskevaa lainsäädäntöä on muutettava siten, että kaikki väkivaltarikokset ovat virallisen syytteen alaisia ja väkivaltaa ei sovitella, sillä sovittelu on osoittautunut vahingolliseksi väkivaltarikosten uhreille.
  • Kaikki seksuaalirikokset on asetettava virallisen syytteen alaisiksi.
  • Tasa-arvoiseen ja avoimeen tietoyhteiskuntaan
  • On rakennettava kaikille avoin tietoyhteiskunta, uusien yhteiskunnallisten erottelujen tuottamisen sijaan. Internetin ja uusien teknologioiden mahdollisuuksia on käytettävä ihmisten vapauksien lisäämiseen, ei kansalaisten kontrollin vahvistamiseen.
  • Tekijänoikeuksia on tarkasteltava eriytyneesti. Luovan työn tekijöiden oikeudet omaan työhönsä on turvattava. Tekijänoikeuksista ei saa kuitenkaan tulla keino, jolla suuryritykset kontrolloivat ja rajoittavat kansalaisten mahdollisuuksia tietoyhteiskunnassa välttämättömien ohjelmistojen ja palveluiden saatavuuteen.
  • Tekijänoikeusjärjestelmässä etusijalla pitää olla ihmisten mahdollisuus päästä käsiksi tietoon ja kulttuuriin, sekä tekijöiden oikeus päättää omista töistään ja saada niistä kunnollinen korvaus. Suuryritysten oikeudet teoksiin ovat toissijaisia.
  • Yleisradion rahoitus pitää turvata erillisellä lailla verovaroista kerättävän Yle-rahaston kautta. Näin turvataan laadukas yleisradiotoiminta sekä vältetään köyhyyttä lisäävät tasamaksut.
  • Julkisten palveluiden tulee olla helpommin saatavilla. Koko maassa on otettava käyttöön yksi helppokäyttöinen sähköisten palveluiden ja ajanvarausten verkko- ja puhelinpalvelu. Verkko- ja puhelinpalvelun tulee olla maksuton.
  • Kaikille on taattava mahdollisuus tietoyhteiskunnassa välttämättömien ohjelmistojen ja palvelujen käyttöön. Julkisten tietojärjestelmien on rakennuttava avoimien standardien varaan. Viranomaisten kanssa asiointiin tarvittavien ohjelmien tulee olla vapaasti saatavilla.
  • Pääsy Internetiin tulee taata julkisilla alueilla kuten virastoissa, julkisessa liikenteessä ja kaupunkien keskustoissa langattomilla verkoilla. Samalla haja-asutusalueiden ihmisten pääsy verkkoon on turvattava.
  • Julkisen sektorin, erityisesti terveydenhuollon ja sosiaalitoimen, kalliit ja keskenään huonosti yhteensopivat järjestelmät on yhtenäistettävä avoimia standardeja ja -ohjelmistoja hyödyntäen.
  • Tietokoneohjelmistojen piilotetut, ja yhteiskunnallisesti huomattavan suuret, lisenssikustannukset on tehtävä julkisella sektorilla näkyviksi.
  • Koulujen ja oppilaitosten on tarjottava kaikki opiskelussa välttämättömät ohjelmistot opiskelijoilleen ilmaiseksi.
  • Koulujen tietotekniikkaopetusta tulee kehittää niin, että se vastaa yhtä hyvin molempien sukupuolten kiinnostuksen kohteita sekä antaa tytöille ja pojille yhtä hyvät valmiudet hyödyntää tietoyhteiskuntaa.
  • Julkisin varoin tuetun tutkimuksen ja kehitystyön tulosten tulee olla julkisia.
  • Julkisten ja yliopistojen kirjastojen yhteistoimintaa on kehitettävä elektronisten julkaisujen saatavuuden parantamiseksi.
  • Patenttien käyttöä ei tule laajentaa alueille, kuten tietokoneohjelmiin, joilla ne kaventavat ihmisten kohtuullisia oikeuksia uuden tiedon hyödyntämiseen.

Hyvinvointia koko maahan

Aluepolitiikan perinteinen tavoite on ollut säilyttää koko maa asuttuna, turvata elinmahdollisuudet maan kaikilla alueilla ja tasata alueellisia eroja toimeentulon, julkisten palvelujen ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Vuosikymmenien aikana tehokkaalla aluepolitiikalla on saatu aikaan hyviä tuloksia.

Yhteiskunnassa vahvistunut markkinavetoinen ajattelu on jo itsessään ristiriidassa aluepolitiikan kanssa. Aluepolitiikka on käytännössä myös markkinoiden ohjailua, mikä on innokkaimmille markkinavetoisuuden kannattajille ideologisesti vastenmielistä.

Elinkeinoelämän voimakas keskittyminen ja rakennemuutos ovat aiheuttaneet erityisesti maaseudulle mutta viime vuosina myös pienemmille kaupungeille suuria ongelmia. Maatilojen määrä on vähentynyt voimakkaasti ja teollisuus on siirtynyt ulkomaille ja keskittynyt kotimaassa.

Suurten haasteiden edessä olevaa aluepolitiikkaa pitää ajanmukaistaa ja vahvistaa. Maan tasapainoisen kehittämisen pitää olla koko yhteiskunnan tavoite. Avainasemassa ovat elinkeinopolitiikka ja työmahdollisuudet, koulutus, yritysten toimintaedellytykset sekä riittävät julkiset palvelut.

  • Toimiva infrastruktuuri, kuten rataverkot, tiet ja tietoliikenneyhteydet on turvattava maanlaajuisesti. Se on tärkein edellytys myös elinkeinotoiminnalle.
  • Koko maassa on oltava kunnolliset opiskelumahdollisuudet. Yliopistojen, yliopistokeskusten sekä ammattikorkeakoulujen tasa-arvoinen kehittäminen on avainasemassa.
  • Kunnolliset julkiset palvelut ovat niin kansalaisten kuin yritystenkin etu, ilman laadukkaita julkisia palveluita alueiden elinvoimaisuutta ei voida turvata.
  • Kuntien ja maakuntien on harjoitettava aktiivista elinkeinopolitiikkaa saadakseen lisättyä yritystoimintaa alueellaan, alueiden kehitystä ei saa jättää yksin markkinoiden varaan.
  • Valtionyhtiöitä tulee käyttää osana alueiden kehittämispolitiikkaa.

Vastuullista turvallisuuspolitiikkaa

Vasemmistoliiton turvallisuuspoliittisen ajattelun peruslähtökohtana on inhimillisen turvallisuuden käsite, joka lähtee ihmisten eikä valtioiden tarpeista. Ihminen kokee olonsa turvalliseksi kun voi luottaa saavansa tarvittavia hoiva- ja muita palveluita, riittävän toimeentulon, sekä elää turvallisessa ympäristössä vailla pelkoa ympäristökatastrofeista.

Kriisien hallintaa on arvioitava konfliktialueen ihmisten tarpeiden näkökulmasta. Sotilaallisen kriisinhallinnan nimenomaisena tehtävänä on suojella siviilejä ja siviilitoimintaa poikkeuksellisissa akuuteissa tilanteissa. Ensisijaista on konfliktien ehkäiseminen ennalta ja siviilikriisinhallinnan työmuotojen kehittäminen.

Vasemmistoliitto edellyttää Suomelta aloitteellisuutta ydinaseidenriisunnassa sekä itsenäisenä kansainvälisen yhteisön jäsenenä että yhteistyössä toisten EU-maiden kanssa

Itsenäinen maanpuolustus on mitoitettava tosiasiallisten tarpeiden mukaiseksi. Nykyisenkaltainen asevelvollisuusjärjestelmä pitää yllä vanhentuneisiin uhkakuviin perustuvaa massa-armeijaa, jolla on puutteellinen valmius reagoida uudentyyppisiin uhkiin. Se tuhlaa inhimillisiä voimavaroja ja viivästyttää opintoja ja työelämään siirtymistä.

Maailmassa tarvitaan jatkossakin sotilaallisesti liittoutumattomia rauharakentajia, jotka eivät toimi minkään suurvallan politiikan takuumiehinä. Suomelle tällainen rooli on luonteva, ja sitä on vahvistettava.

  • Suomen tulee kansainvälinen vastuunsa tuntien edelleenkin osallistua YK:n suojeluvastuun mukaisiin rauhanturvaamistehtäviin.
  • Siviilikriisinhallinnan voimavaroja on lisättävä siirtämällä niitä sotilaallisesta kriisinhallinnasta siviilipuolelle.
  • Ydinaseidenriisunta on nostettava Suomen EU-politiikan tavoitteeksi ja siihen on sisällytettävä myös taktisten ydinaseiden riisunta.
  • Suomen tulee allekirjoittaa sekä henkilömiinat että rypäleaseet kieltävä sopimus viipymättä.
  • Suomen tulee lopettaa asevienti maihin, jotka rikkovat ihmisoikeuksia, käyvät sotaa tai ovat konfliktialueita. Suomen pitää edistää mahdollisemman tiukkaa kansainvälistä asekauppasopimusta, jolla asekaupalle saadaan myös kansainväliset pelisäännöt.
  • Suomen on allekirjoitettava tavanomaisten aseiden rajoittamista tarkoittava TAE -sopimus.
  • Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus on rauhaa ja vakautta edistävä turvallisuuspoliittinen ratkaisu, joka sulkee pois jäsenyyden Natossa.
  • Vasemmistoliitto tutkii nykyisen maanpuolustusjärjestelmän korvaavia malleja, jotka ottavat huomioon uhkakuvien muutoksen, turvaavat itsenäisen puolustuksen, säästävät inhimillisiä voimavaroja, yhdistävät vapaaehtoisuuden ja uskottavan puolustuskyvyn, ovat sukupuolineutraaleja ja poistavat aseistakieltäytymisen ongelman ja joiden ensisijaisena tehtävänä on kotimaan puolustaminen sekä joiden rinnalla, mutta luonteeltaan itsenäisinä, tutkitaan erilaisiin siviilikriiseihin varautumisen malleja.